Michael Pollan: Toinen luonto

Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää, kuuluu eräs sananlasku. Nokkela sanonta on tarkoitettu yleiseksi elämänohjeeksi, mutta ei sen sisältämästä asenteesta ole haittaa puutarhassakaan. Epäonnistumiset ja keskeneräisyys kun ovat läsnä niin elämässä kuin puutarhassakin. Samanlainen sävy vallitsee myös amerikkalaiskirjailija Michael Pollanin jo vuonna 1991 julkaistussa esikoisteoksessa Toinen luonto – puutarhurin oppivuodet, joka on nyt julkaistu suomeksi.

Toinen luonto on sekoitus ihmisen ja luonnon välisen suhteen pohdintaa ja ympäristöfilosofiaa. Kirjan neljä päälukua on jaoteltu neljän vuodenajan mukaan, ja jokaisen pääluvun alla on muutama alaluku, joista kukin kuvaa jotakin puutarhaan liittyvää havaintoa tai oivallusta. Juttua riittää niin rikkaruohoista, siemenluetteloista kuin ruusuhybrideistäkin.

Amerikkalaisena Pollan lainaa luonnollisesti kotimaansa kirjallista perintöä, josta ainakin osa on tuttua myös suomalaiselle lukijalle. Erityisesti amerikkalaisen luonnonfilosofi Henry David Thoreaun nimi nousee esiin. Hänen kirjansa Walden. Elämää metsässä (Kirjapaja, 2010; alkukielellä 1854) on kulunut myös suomalaisten lukijoiden käsissä.

Pollan myöntää thoreaulaisen ajattelun ohjanneen häntä puutarhurin uran alkumetreillä. Käytännön kokemus pakotti kuitenkin muuttamaan näkökulmaa. Jos maan haluaa tuottavan jotain, on kitkettävä rikkakasvit, parannettava maata ja rakennettava aitoja. Pollanin mukaan tämä voi paradoksaalisesti olla portti tasapainoisempaan luontosuhteeseen kuin thoreaulainen villin luonnon ideaali:

Puutarhuri tietää, miten hatara hänen otteensa luonnosta on – – Ehkä meidän on aika alkaa tunnustaa tuo hataruus puutarhojemme suunnittelussa, ehkä jopa herättää se eloon. Jättämällä joitain osia villeiksi ja tekemällä niiden rinnastamisesta muodollisempien alueiden kanssa hyveen voimme tuoda puutarhoihimme hieman epäilystä sitä kohtaan, että hallitsemme luontoa, ja niin saattaa olla hyvä.

Siinä missä puutarhuri-Pollania kiusaavat metsämurmelit ja peurat, ovat oman pihani raparperit ja pinaattiviljelmät hukkuneet kirvojen suihin. Thoreaulaisittain kirvoillakin on oikeus olemassaoloonsa, mutta samalla voi heittää hyvästit itse kasvatetuille salaattiaineksille ja raparperihillokkeelle. Siksi Pollan rakentaa aitoja ja minä hyönteishotelleja.

Kirjoittajana Pollan ei valitettavasti ole kovin sujuva. Paikoin hänen tekstinsä on ajatusviivojen, puolipisteiden ja pilkkujen sekamelskaa. Kerronta poukkoilee ja punainen lanka katoaa useasti yksittäisen luvun sisällä. Käännös on kuitenkin kokonaisuutena onnistunut, ja suomentaja Tapani Kilpeläisen lisäämät runsaat huomautukset raivaavat polkua Pollanin viittausten viidakossa.

Kokeneempi kirjoittaja tai kustannustoimittaja olisi kuitenkin kitkenyt tekstistä tällaisen vaikeaselkoisuuden ja sujuvoittanut sen rakennetta. Tästä huolimatta Toinen luonto on kiintoisaa luettavaa kaikille, joille puutarha tuottaa iloa (tai surua). Välttämätön se on heille, jotka haluavat laajentaa käsitystään luonnosta realistisempaan suuntaan.

Michael Pollan. Wikimedia Commons.

Kirjan tiedot:
Michael Pollan
Toinen luonto – puutarhurin oppivuodet
niin & näin
Suomentanut Tapani Kilpeläinen
288 s.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.