Noora Vallinkoski: Perno Mega City

Pernon kaupunginosa sijaitsee Turun länsiosassa lähellä Raisiota. Parhaiten alue tunnetaan ehkä telakastaan, jossa rakennetaan loistoristeilijöitä. Pernosta kertoo myös Noora Vallinkosken esikoisromaani Perno Mega City, jonka kannessa komeilee myös termi lähiöromaani. Kirjan saatteessa Vallinkoski kertoo, kuinka kirja sai alkunsa yhdestä lauseesta: ”[T]elevisiossa äitiä naurattaa minipossu, joka soittaa pianoa.” Lausetta seurasi toinen, ja yhtäkkiä kirjailija oli löytänyt tavan kertoa lapsuudestaan.

Perno Mega City on siis ainakin jossain määrin omaelämäkerrallinen, mutta on mahdotonta ja tarpeetonta sanoa, kuinka paljon Vallinkoski on upottanut kirjaan omaa itseään. Kirjan päähenkilö on Pernon lähiössä 1980-luvun tietämillä syntyvä Hanna, jonka perheeseen kuuluvat isä, äiti ja kaksi velipuolta. Myöhemmin Hanna saa seurakseen vielä yhden pikkusiskon. Episodimaiseksi rakennettu kirja piirtää taiten kuvan nuoren tytön kasvusta suomalaisessa lähiössä.

Tyylillisesti Vallinkosken kirja tuo mieleen Mikael Niemen lähes kaksikymmentä vuotta sitten kirjoitetun menestysromaanin Populäärimusiikkia Vittulajänkältä. Molemmissa lapsen silmin kuvattu maailma aikuisineen näyttää kaoottiselta ja usein varsin tragikoomiselta. Niemeen verrattuna Vallinkoski on kuitenkin yhteiskunnallisempi. Perno Mega City saakin lukijansa vuoroin nauramaan ja vuoroin vakavoitumaan. Kirjan riveillä ja niiden väleissä Vallinkoski kirjoittaa köyhyydestä, perheväkivallasta ja mielenterveysongelmista:

Äiti oli hauras. Äiti oli valonsäde pitsiverhon reiässä. Repaleinen varjo joenrannan lehmusten alla. Hämähäkin lankaa lyhtypylväässä. Joskus pisarakin oli sille liikaa, ja jos alkaisin kaataa, siinä menisi koko tynnyri. Äiti saattaisi huuhtoutua pois ja särkyä niin pieniksi palasiksi, ettei sitä voinut enää liimata kasaan. Särkyvän äidin kanssa muiden piti olla kestäviä.

Yhtä taitavasti kirja käsittelee myös sukupolvien toisilleen välittämiä traumoja. Tarkka lukija huomaa, kuinka äiti siirtää oman isänsä raivon ja mitätöinnin suoraan omiin lapsiinsa, vaikka vihaakin isäänsä siitä hyvästä. Äidin mielenterveyden rakoilu on todennäköisesti ainakin osittain seurausta tästä, ja ehkä juuri siksi hänellä ei ole voimia tai kykyä käsitellä isänsä aiheuttamaa traumaa, vaan hän luovuttaa sen käsittelemättömänä eteenpäin. 

Perno Mega City ei kuitenkaan mässäile kurjuudella. Traagisia asioita ei alleviivata, vaan ne ovat olemassa siinä missä elämän valoisatkin asiat. Vaikeissa olosuhteissa ihmisillä on kuitenkin vaikeuksia nähdä välitöntä ympäristöään kauemmaksi. Kun ihminen kantaa mukanaan omaa ja ehkä omien vanhempienkin vaikeaa lapsuutta, on toisenlaisen elämän kuvittelu hyvin vaikeaa. Ongelmat periytyvät.

Perno Mega City on tyylillisesti ja sisällöllisesti hieno romaani. Kirja huipentuu näyttävään lopetukseen, jossa Vallinkoski tiivistää romaaninsa pysäyttävästi yhdellä lauseella. Kirjan vahva omaelämäkerrallisuus herättää kuitenkin kysymyksen: haluaako ja voiko hän kirjoittaa yhtä voimallisesti myös muista aiheista?

Noora Vallinkoski. Kuva: Stine Bro.

Kirjan tiedot:
Noora Vallinkoski
Perno Mega City
Atena
350 s.

2 thoughts on “Noora Vallinkoski: Perno Mega City

  1. Toivotaan, että Vallinkoskelta tulee muitakin yhtä hienoja kirjoja! Kiitos tästä esittelystä. Olin toki lukenut muidenkin näkemyksiä, mutta sinä osasit herättää kiinnostukseni tätä kirjaa kohtaan pitkästä aikaa ihan tosissaan. Esimerkiksi tuo äitiin liittyvä ote kirjasta tuli todella kohti… Olen itsekin asunut Turussa sen verran, että tämä kirja on kiinnostanut siksikin, mutta myös nuo perheen ongelmat kolahtavat. Toivottavasti saan tämän vihdoin luettua!

    1. Kiitos kommentistasi 🙂 Kirja lojui pöydällä pitkään lukemattomana, mutta onneksi päätin lopulta lukea sen. Vallinkoski kuvaa hyvin ja selvästi omien kokemustensa tukemana, kuinka köyhyys ei ole vain materiaalista puutetta vaan ohjaa myös ihmisen tekemiä valintoja. Olisin voinut valita kirjasta kymmenen muutakin kohtaa, mutta tuo äidin mielen haurautta koskeva kohta sopi juuri tähän.

      Vallinkosken tilanne on vähän samanlainen kuin Ossi Nymanilla, jonka esikoisteos oli myös jossain määrin omaelämäkerrallinen. Molempien kohdalla toinen teos tulee määrittelemään sen, onko pidempään kirjailijanuraan rahkeita. Nymanin toinen teos tulikin juuri painosta, ja ajattelin sen lukea ensi tilassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.