Aivan kuten aiemmissa teoksissaan, myös Heräämisissä Kauppinen kirjoittaa itsensä osaksi tarinaa. Tällä kertaa ote on kuitenkin entistä henkilökohtaisempi. Ratkaisu on perusteltu, sillä oman tarinansa kautta Kauppinen onnistuu avaamaan sitä, miksi luonnonsuojelu tuntuu monelle niin etäiseltä, vaikka luonto itsessään olisikin tärkeä. Kirjan sivuilla Kauppinen antautuu pohtimaan paikallisesti sitä, miten hän on itse luonnonsuojelun nähnyt ja miksi hän on pyrkinyt pitämään siihen vuosikausien ajan etäisyyttä.

Kauppinen ei tarjoa valmiita vastauksia tai suuria totuuksia, vaan avaa pohdintansa lukijalle kaikessa monimutkaisuudessaan. Monet kirjan asioista olisi voinut sanoa tiivistetymminkin, mutta tällaisenaan teksti hengittää ja houkuttelee lukemaan lisää.

Kauppinen lähestyy luonnonsuojelua useista eri näkökulmista. Alkunsa luonnonsuojeluaate sai ehkä hieman yllättäen Yhdysvalloissa. Vuonna 1492 ”löydetyn” mantereen valloittamiseen meni toki vuosisatoja, mutta pikkuhiljaa rajaseutu työntyi yhä kauemmaksi, kunnes sitä ei enää ollutkaan. Tämä prosessi myös muokkasi amerikkalaisten ajattelua suuntaan, jossa rajaseutu olikin jotain sellaista, joka piti valloittaa ja kesyttää. Yhä uusien alueiden valloittaminen loi myös ajatuksen ihmisestä luomakunnan kruununa, jolle luonto oli alisteinen.

Samalla tavoin kävi myös Suomessa, jonka nousu pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi nojasi pitkälti metsien suruttomaan hakkaamiseen ja jokien patoamiseen. Metsät olivat taloudellinen resurssi, eivät ainutlaatuisia, satoja eri lajeja elättäviä ekosysteemeitä. Taloudellisessa menestystarinassa luonnonsuojelijat ovat olleet lähinnä häiriötekijöitä, alaviitteisiin piilotettuja detaljeja.

Heräämisissä ääneen pääsee lukuisa joukko suomalaisia luonnonsuojelijoita. Tällä tavoin Kauppinen tulee monipuolistaneeksi kuvaa luonnonsuojelusta. Tämä on tärkeää, sillä aivan liian usein ajatus on, että luonnonsuojelu vaatisi toistuvia retkiä lintutorneille tai samoilua aarniometsissä. Luonto voi olla yksilölle arvokas ja tärkeä, vaikka ei osaisikaan nimetä siellä eläviä lajeja tai tunnistaa jokaista lintua niiden laulusta.

Suomalaisten suhde luontoon on kuitenkin ristiriitainen. Metsää haluttaisiin suojella, mutta monella metsänomistajalla lupaus taloudellisesta vauraudesta ajaa suojeluarvojen ohi. Heräämisiä päättyy silti toiveikkaiseen kuvaan: Ilkka Herlinin ja Jyrki Kataisen kaltaiset vaikuttajat ovat myös heränneet ympäristökriisien akuuttiuteen. Puheiden lisäksi tarvitaan kuitenkin myös tekoja, ja niistä on toistaiseksi ollut puutetta.

Mitä muut ovat sanoneet samasta teoksesta:

"Heräämisiä pysäyttää kokeneenkin luontoihmisen miettimään omaa suhdettaan luontoon ja luonnonsuojeluun." – Joni / Kirjavinkit

"Kokonaisuus on todella laaja ja tietoa tulee monesta suunnasta ja monessa kerroksessa, mutta paketti pysyy kokoajan kasassa." – Helmi Kekkonen

"[T]odella mielenkiintoinen!" – Astu harhaan

Sinua saattaa myös kiinnostaa: