Eletään 1930-lukua. Jossain päin Pohjanmaan maaseutua nuori Elena ja hänen aviomiehensä Ilmari pitävät pientä hautaustoimistoa. Ilmari nikkaroi arkkuja, kun taas Elenan tehtävänä on ommella arkun sisuksia ja kestitä hautajaisvieraita. Ilmarin äiti, leskeksi jäänyt Manta, auttelee juoksevissa asioissa ja käy välillä metsässä juttelemassa edesmenneelle miehelleen. Eräänä päivänä hautaustoimistoon astelee pääkaupungista kotoisin oleva Lydia…
Lue lisää
ka tiivistää olennainen? Olli Sarpon novellikokoelmien trilogia huipentuu viimeiseen osaan, jonka yhdistävä tekijä on edellisten osien tavoin jokin suomen kieliopin sijamuoto. Vajanto on abessiivin vanhentunut suomenkielinen nimitys, joka ilmaisee jonkin asian puuttumista. Kirja- ja puhekielessä sitä käytetään verrattain harvoin. Tarkoittaako tämä sitä, että elämämme on täynnä iloa ja riemua, josta ei puutu mitään, kun emme kerran käytä puutetta ilmaisevaa sijamuotoa?
Lue lisää
Monikulttuurisuutta ei ole suomalaisessa kaunokirjallisuudessa käsitelty kovinkaan kattavasti. Katja Keisalan Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille tarkastelee aihetta kirpeästi suomalaisen naisen ja kuubalaisen miehen solmiman avioliiton kautta. Tapahtumat etenevät nopeasti: satunnainen kohtaaminen johtaa suhteeseen, ja pian ollaankin raskaana ja naimisissa. Suhde toisesta kulttuurista tulevan kanssa osoittautuu kuitenkin enemmän kuin hankalaksi, sillä naimakauppaan ei kuulu pelkästään miestä vaan… Lue lisää
”Sydänlämpöistä ja kutkuttavaa, aitoa maalaisromantiikkaa”, luvataan Anu Joenpolven esikoisromaanin kannessa. Rantakylä-nimisen sarjan aloittava Poutaa ja perunankukkia kertoo parikymppisestä Liinasta, joka epäonnistuneen suhteen jälkeen ottaa tuumaustauon elämässään, irtisanoutuu työstään ja muuttaa kesäksi maalle mummonsa kotitaloon. Sieltä hän löytää mummonsa ja tuntemattoman miehen välisiä kirjeitä, jotka jo edesmennyt mummo oli halunnut syystä tai toisesta säästää. Ennen pitkää… Lue lisää
Afrikkalaisen nykyproosan suomennoksia ilmestyy meillä päin tätä nykyä ilahduttavia määriä. Tarkempi silmäys osoittaa, että monet kirjailijat ovat Nigeriasta tai heillä on vähintään jonkinlainen yhteys Afrikan väkiluvultaan rikkaimpaan valtioon. Suomalaisillekin tuttuja nimiä ovat esimerkiksi Chimamanda Ngozi Adichie, Taiye Selasi, Chigozie Obioma. Kirjallisuudella on maassa pitkät perinteet, sillä tuleehan maasta sellaisia nimiä kuin Chinua Achebe ja Nobel-voittaja… Lue lisää