Kuolema sallii nuorelle miehelle viimeisen visiitin perheen luokse ennen kuin on aika lähteä, ulkoavaruuden oliot saapuvat tervehtimään kirkkoherraa ja hissi vie seurueen syvälle maan sisään. Italialaisen Dino Buzzatin (1906–1972) novelleissa arkinen todellisuus törmää toistuvasti johonkin ylimaalliseen ja maagiseen. Lopputuloksena on kokoelma synkkämielisiä tarinoita, joissa on vahva yhteiskunnallinen pohjavire.
Kirjan tiedot
Dino Buzzati
Noiduttu takki ja muita kertomuksia
Suom. Leena Rantanen
Basam Books
236 s.
Maailmalla Buzzati tunnetaan ennen kaikkea romaanistaan Tataariaro (1940, suom. 1984). Noidutun takin takakannessa häntä verrataan Kafkaan ja Poeen, mutta parempi vertailukohta lienee Buzzatin aikalainen ja maanmies Italo Calvino. Molempien tarinoita yhdistää maagiset elementit, mutta Buzzati ankkuroi tarinansa Calvinoa vahvemmin osaksi tätä maailmaa. Toisaalta hänen tarinoistaan puuttuu Calvinolle ominainen melankolinen huumori.
Buzzati teki pitkän uran toimittajana, mikä näkyy myös Noidutun takin novelleissa. Esimerkiksi ”Maanvyöry”-nimisessä novellissa toimittaja saa soiton lehden päätoimittajalta, että läheisessä kylässä on tapahtunut maanvyöry, josta on mahdollisimman nopeasti kirjoitettava juttu. Paikan päälle päästyään kukaan ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän, mistä toimittaja oikein puhuu. Kuumeisesti toimittaja etsii suurta maanvyörymää, josta päätoimittaja on hänelle puhunut ja löytää sellaisen – tai sitten ei.
Yhteistä Buzzatin novelleille on jollakin tapaa arkinen alkutilanne, joka sitten tarinan edetessä syvenee ja muuttuu pikkuhiljaa kummallisemmaksi. Buzzati hyödyntää tarinoissaan muun muassa kansansatuja, mistä parhaimpana osoituksena lienee kirjan niminovelli ”Noiduttu takki”. Siinä mies ihastuu toisen miehen päällä olevaan pukuun ja haluaa ehdottomasti tietää puvun tehneen räätälin nimen. Samainen räätäli tekee miehelle tilauksesta kolmiosaisen puvun, joka sopii miehelle kuin valettu.
Sitten mies huomaa, että takin taskuista alkaakin löytyä erinäisiä summia rahaa. Tällainen yllättävä rikastuminen on tietysti toistuva teema saduissa, mutta Buzzatin tarinassa raha ei synny tyhjästä vaan katoaa kummallisella tavalla jostain toisaalta. Maailmantalous ei toki toimi ihan näin merkantilistisesti, mutta tarinan yhteiskunnallinen viesti on kuitenkin selvä.
Kääntäjä Leena Rantasen kirjoittamissa jälkisanoissa Buzzati nostetaan yhdeksi 1900-luvun merkittävimmistä kirjailijoista, mutta itselleni kirjan novellit jäivät monella tapaa etäisiksi. Esimerkiksi edellä mainitun Italo Calvinon novellit ovat kestäneet aikaa huomattavasti paremmin. Käännöskin on jollain tapaa jähmeä, minkä lisäksi kirjaan on jäänyt häiritsevä määrä kirjoitusvirheitä. Kansitaidekaan ei kunnianhimollaan hurmaa.
Pienistä moitteista huolimatta Buzzatin kääntämistä voi pitää perusteltuna. Italialaiskirjailijan lyhyet tarinat ovat oiva lisä suomalaiseen käännöskirjallisuuteen, jonka painopiste on aivan liian voimakkaasti anglosaksisessa kirjallisuudessa. Sitä paitsi klassikoiden suomentaminen on arvo sinänsä, ja ehkä joku toinen löytää Buzzatin tarinoista sen, mikä minulta niitä lukiessa meni ohi.
Mitä muut ovat sanoneet samasta teoksesta:
"Vino maailma avaa oven toden ja järjen kääntöpuolelle." – Jukka Petäjä / Helsingin Sanomat
