Kaikki tuntevat skottikirjailija Robert Louis Stevensonin klassisen romaanin Aarresaaren (1883), jonka merirosvokuvastosta lukemattomat populaarikulttuurin tuotteet ovat sittemmin ammentaneet. Stevenson kärsi elämänsä aikana monenmoisista terveysvaivoista ja kuoli vain 44 vuoden iässä. Tästä huolimatta hän jätti jälkeensä merkittävän kirjallisen perinnön. Aarresaaren ohella yksi Stevensonin tunnetuimmista kirjoista on pienoisromaani Tohtori Jekyll ja Herra Hyde (1886). Samana vuonna ilmestyi toinenkin kirja, Kidnappaus kannella.
Kirjan tiedot
R. L. Stevenson
Kidnappaus kannella
Suom. Päivi Saarinen (latinan suomennokset Bruno Taajamaa)
Recallmed
208 s.
Aivan kuten Aarresaari, myös Kidnappaus kannella julkaistiin alkujaan jatkokertomuksena Young Folks -nimisessä lehdessä. Kidnappaus kannella -kirja ei ehkä ole samanlainen klassikko kuin Aarresaari, mutta siitä huolimatta se on julkaistu suomeksi useaan otteeseen ja monella eri nimellä. Aiemmin kirja tunnettiin ainakin nimillä Ryöstölapsi ja Ihmisryöstö. David Balfourin seikkailut -niminen suomennos sisältää alkuteoksen lisäksi myös Stevensonin kirjalle kirjoittaman jatko-osan, joskin lyhennettynä.
Ehkä vahvin syy sille, että halusin lukea Kidnappauksen kannella oli se, että kirjan kansi on monella tapaa kammottava. Vanhojen suomennosten kannet toistavat vielä niin sanotun seikkailukirjallisuuden kliseitä, mutta Kidnappaus kannella -kirjan kansi on jotakin aivan muuta. Vitsi ei ole hauska, jos sen selittää, joten en edes yritä kuvata, mikä kaikki kannessa on pielessä. Katsokaa itse. Toisaalta, en usko, että olisin päätynyt lukemaan kirjaa, jos sen kansi ei olisi ollut näin poikkeuksellinen. Jos jokin asia on camp, niin se on tämä kansi.
Itse tarina ei ole kovin kummoinen. Kirjassa nuoren David Balfourin isä kuolee ja poika suuntaa sukulaisensa luo. Tämä on kuitenkin syvästi katkera ja ilkeämielinen ja päätyy myymään David-paran laivalle, jonka on määrä kuljettaa hänet orjaksi Uuden maailman plantaaseille. Tämä tietysti toimii vain pohjana suuremmille seikkailuille, hengenvaarallisille tilanteille ja ihmepelastumisille. Kerronta vetää hyvin kirjan alkupuolella, mutta noin puolessa välissä tahti muuttuu melkoiseksi tervanjuonniksi. Päähenkilökin on hyveellisyydessään ja oikeamielisyydessään aika rasittava tapaus.
Se, että kirja ilmestyi jatkokertomuksena, näkyy valitettavasti kirjassa varsin selvästi. Lähes puolet kirjasta on päämäärätöntä haahuilua, eikä kirjassa tapahdu mitään erityisen merkittävää. Päivi Saarisen laatima suomennos on pääosin ihan hyvä, mutta sisältää joitakin lapsuksia. Taitto ei silmiä hivele, esimerkiksi yhdessä vaiheessa huomasin, että kirjasta on pudonnut kaikki ”leik”-tavut. Kokonaisuutena käännös on kuitenkin ihan siedettävä.
Aika on tehnyt tehtävänsä Stevensonin kirjan kohdalla. Sen historiallinen konteksti ja viittaukset todellisiin tapahtumiin ovat kiinnostavia, mutta vanhentunut dialogi yhdistettynä jaarittelevaan kerrontaan tekee siitä puuduttavan ja turhauttavan lukukokemuksen. Klassikkona sitä voi pitää vain, jos on sitä mieltä, että kaikki yli sata vuotta sitten kirjoitetut kirjat ovat sellaisia.
Mitä muut ovat sanoneet samasta teoksesta:
"Kirja ei ollut pitkä, mutta siltä se totisesti tuntui." – 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä
Tämä bloggaus on osa kirjablogistien joulukalenteria. Kurkkaa viides luukku Hemulin kirjahyllyssä -blogista ja seitsemäs luukku Tarukirja-blogista.
Minä yritin jossain kohtaa lukea Aarresaarta, mutta sekään ei oikein edennyt. Jätin siis suosiolla Stevensonin kategoriaan “tiedän kirjailijan ja pari hänen kirjansa nimeä, ei läheisempää tuttavuutta”
Mitä ilmeisimmin päätös oli oikea ainakin sinun kirjoituksestasi päätellen 🙂
Pitäisi varmaan lukea Aarresaari uudelleen, jotta osaisin verrata sitä tähän. Tohtori Jekyll ja herra Hyden lukemisesta on vähemmän aikaa, ja se oli muistaakseni ihan hyvä.
Pitäisi ottaa Aarresaari joskus lukuun, en muista että olisin sitä koskaan lukenut. Se jopa löytyisi omasta hyllystä.
Kirjabloggaajien klassikkohaaste olisi tammikuun lopussa. Siihen mennessä ehtii hyvin lukemaan 🙂
https://jotakinblogi.blogspot.com/2020/12/kirjabloggaajien-klassikkohaaste.html