Syystä tai toisesta moni lukija tuntuu vieroksuvan kuvitteellisista maailmoista tai tulevaisuudesta kertovaa kirjallisuutta eli spekulatiivista fiktiota. Osa tähän kirjallisuudenlajiin luettavista kirjailijoista onnistuu kuitenkin herättämään kiinnostusta yli genrerajojen. Yksi esimerkki tällaisesta kirjailijasta on jo esikoisteoksellaan Teemestarin kirja vakuuttanut Emmi Itäranta.
Kirjan tiedot
Emmi Itäranta
Kuunpäivän kirjeet
Teos
336 s.
Itärannan uusin teos palaa jossakin määrin Teemestarin kirjan tunnelmiin. Kuunpäivän kirjeet sijoittuu tulevaisuuteen, jossa suurin osa maapallosta on muuttunut elinkelvottomaksi ja ihmiset ovat muuttaneet muun muassa Kuussa ja Marsissa sijaitseviin siirtokuntiin. Tulevaisuusvisiosta huolimatta kirja kiinnittyy tiukasti tämän päivän teemoihin, kuten siirtolaisuuteen, nationalismiin ja ilmastonmuutokseen.
Kirjan päähenkilö on maapallolla sijaitsevasta Talvimaasta kotoisin oleva Lumi, jolla on harvinainen parantamisen lahja. Eräänä päivänä Lumin puoliso, kasvitieteilijänä työskentelevä Sol, katoaa ja Lumi alkaa selvittää tämän katoamista. Kirja koostuu Lumin kirjoittamista kirjeistä, joissa hän samalla konkreettisesti etsii Solia ja yrittää selvittää, kuinka paljon hän oikeasti puolisostaan tietääkään.
Itäranta kirjoittaa edelleen vastustamattoman kaunista proosaa. Samalla kun Itäranta kertoo Lumin ja Solin tarinaa, hän maalaa pikkuhiljaa kuvaa maailmasta, jossa tarina tapahtuu. Kuvaa täydennetään muun muassa tieteellisillä artikkeleilla, raporteilla ja sähköposteilla. Ihmiset jatkavat uusissa siirtokunnissa maapallolla alkanutta luonnon tuhoamista. Tätä toimintaa vastaan hyökkää Kivenkääntäjinä tunnettu ekoterroristien ryhmä.
Uskonto on selvästi kokenut jonkinlaisen kriisin, mutta henkisyyttä ihmiset eivät ole hylänneet. Osoituksena tästä on Lumin parantajan ammatti, joka sielueläimineen ja rituaaleineen ammentaa kuvastonsa erilaisista kansanperinteistä. Sen on selvästi tarkoitus tuoda taianomaisuutta maailmaan, jossa tekniikka on mahdollistanut avaruusmatkailun ja siirtokuntien perustamisen muille taivaankappaleille. Tarinallisena elementtinä se tuntuu kuitenkin irralliselta.
Teemestarin kirja oli vielä kiinni tässä maailmassa ja sen dystooppiset kuvat makean veden loppumisesta tuntuivat todennäköisiltä. Seuraava teos olisi aivan hyvin voinut sijoittua samaan maailmaan, mutta Itäranta yllätti kirjoittamalla kirjan, joka nojasi vahvemmin fantasiakirjallisuuden perinteisiin. Kudottujen kujien kaupunki oli vähintään esikoisteoksen veroinen suoritus ja osoitus Itärannan versatiiliudesta kirjailijana.
Samaa kirjallista kunnianhimoa on myös Kuunpäivän kirjeissä, jokaon teknisesti ja kielellisesti hieno suoritus. Kirja etenee pikkuhiljaa, kerää koko ajan lisää kierroksia ja päättyy tyylikkäästi. Silti se ei nouse kahden aiemman teoksen tasolle. Maailma ja henkilöhahmot kehittyvät kirjan mittaan, mutta verkkainen etenemistahti tuntuu syövän kirjasta tehoja. Ehkä tästä johtuen Itäranta ei saa puhallettua Kuunpäivän kirjeisiin aivan samanlaista henkeä kuin kahteen aiempaan teokseensa.
Mitä muut ovat sanoneet samasta teoksesta:
"Emmi Itärannan kolmas teos Kuunpäivän kirjeet on uskomattoman kauniisti kirjoitettu kertomus tulevaisuudesta." – Kirjasähkökäyrä
"Monella tavoin ajatuksia herättävä kirja." – Sinimarjan matkassa
"Kuunpäivän kirjeet oli ihana lukuelämys, joka täytyi nauttia pienissä palasissa." – Iltaluvut-blogi