Vuosia sitten Dekkarifestivaalin haastattelussa Marko Hautala totesi, että hän vihaa historiallisia aiheita varten tehtävää taustatyötä. Siinä mielessä on yllättävää, että yksinomaan kauhukirjailijana tunnetun Hautalan uusin teos Samaelin kirja on brändätty historialliseksi romaaniksi. Joko Hautala on päässyt yli inhostaan tai sitten tämä tarina on vain vaatinut paperille kirjoittamista!
Kirjan tiedot
Marko Hautala
Samaelin kirja
Tammi
253 s.
Samaelin kirja sijoittuu 1930-luvulle ja kertoo neljän miehen talvisesta hylkeenpyyntimatkasta, jonka hyinen maisema tuntuu tänä päivänä ikkunasta ulos katsoessa jopa yliluonnolliselta. Tarinan keskushenkilö on nuori Ramiel, jonka edesmennyt isä on ollut jonkin sortin noita.
Ramielin isäpuoli Arvid sen sijaan ei ole kiinnostunut mistään tällaisesta ja haluaa koulia herkästä Ramielista miehen. Tilaisuus siihen tarjoutuu, kun Turun yliopiston professorismies saapuu pieneen länsirannikolla sijaitsevaan kylään osallistuakseen hylkeenpyyntimatkalle. Tarkoitus on eri tavoin taltioida niin hylkeenpyyntiä kuin siihen osallistuvia ihmisiäkin. Neljänneksi jäseneksi pyyntiretkikuntaan pestataan kokenut hylkeenpyytäjä Erik.
Suhtauduin hieman epäillen Samaelin kirjan kategorisointiin, enkä ole siitä täysin varma kirjan luettuanikaan. Kirjassa on selvästi historiallisia elementtejä ja se sijoittuu menneeseen aikakauteen, siinä missä merkittävä osa Hautalan tuotannosta ei ole mitenkään tarkasti ajoitettua. Mukana on kuitenkin myös yliluonnollisia elementtejä, joille voi toki halutessaan löytää myös rationaalisia selityksiä. Aivan yhtä hyvin kirjaa voisi myös lukea historiallisena kauhuna, joskin paino ei ole Samaelin kirjassa aivan yhtä vahvasti tunnelman luomisessa kuin Hautalan aiemmissa kirjoissa.
Jos katsoo lajityyppimäärittelyiden läpi, on Samaelin kirja eräänlainen kasvukertomus. Aivan kuten Hautalan aiemmissa kirjoissa, päähenkilö on jollain tapaa rikkinäinen ihminen, jonka matkaa kirjassa kuvataan. Ramielkin on isän kuoleman jälkeen lopettanut kokonaan puhumasta. Keskeinen elementti on nuoren Ramielin suhde eksentriseen isään. Ramielin kaipuu edesmennyttä isää kohtaan näyttäytyy pakkomielteisenä suhteena isän jättämään kirjaan, josta nuori poika pitää kynsin ja hampain kiinni. Isäpuoli yrittää repiä Ramielia pois itse valitusta mykkyydestä edustamaansa armottomaan miehuuteen, jossa tehdään eikä valiteta.
Hautala kirjoittaa edelleen vastustamattoman sujuvaa proosaa. Tiiviisiin kappaleisiin kudottu kirja ei pysähdy selittelemään hylkeenpyynnin hienouksia vaan keskittyy kuvaamaan niitä ankaria olosuhteita, joissa neljän miehen muodostaman joukon on selvittävä. Tapahtumarikkaaksi pimeyden ja jään keskellä tehtävää pyyntimatkaa ei voi kuvata, mutta kirja imee silti mukaansa. Lähes puolustuskyvyttömien eläinten tappaminen tuntuu juuri niin vastenmieliseltä kuin se tosielämässäkin on.
Parin vuoden takainen Musta kieli nousi tekijänsä parhaiden teosten joukkoon. Samaelin kirja ei samalle tasolle yllä eikä tule samalla tavalla iholle. Hautala kuvaa onnistuneesti talvisen metsästysmatkan hirveyttä, mutta hyytävyys ei käy samalla tavalla luihin ja ytimiin kuin aiemmin.
Mitä muut ovat sanoneet samasta kirjasta:
"Samaelin kirja on kenties Hautalan paras teos kaikessa monitasoisuudessaan." – Morren kirjablogi
