Susan Abulhawa: Rakkaudetonta maailmaa vastaan

Palestiinalainen Nahr istuu ja odottaa israelilaisessa vankilassa. Välillä joku käy vierailemassa, mutta muuten elämä on vailla rytmiä. Lukija ei tiedä, mitä nainen on tehnyt tai mistä häntä syytetään. Vaatimasta vaadittuaan Nahr saa lopulta selliinsä kynän ja paperia ja alkaa kirjoittaa tarinaansa. Näin alkaa palestiinalais-amerikkalaisen Susan Abulhawan kolmas romaani, Rakkaudetonta maailmaa vastaan.

Kirjan tiedot

Susan Abulhawa
Rakkaudetonta maailmaa vastaan
Suom. Anna-Mari Raaska
Like
384 s.

Nahr syntyy Kuwaitissa, jonne osa Israelin vuosien 1948–1949 sodassa karkottamista palestiinalaisista on asettunut. Kuwaitissa tanssia rakastava Nahr tutustuu epäilyttävään Um Buraq -nimiseen naiseen, joka päätyy lopulta kaupittelemaan häntä korkeassa asemassa oleville miehille. Kuwaitista matka jatkuu Jordaniaan ja lopulta Palestiinaan, jossa Nahr ajautuu osaksi Israelin miehitystä vastustavaa ryhmää.

Rakkaudetonta maailmaa vastaan kytkeytyy Abulhawan aiempien romaanien tavoin tiiviisti Israel–Palestiinan historiaan. Samasta aiheesta Abulhawa ammensi jo esikoisteoksessaan Jeninin aamut (suom. Pauliina Klemola 2010) ja toisessa romaanissaan Sininen välissä maan ja taivaan (suom. Terhi Kuusisto 2015). Esikoisteos oli kansainvälinen bestseller ja teki Abulhawasta yhden tunnetuimmista palestiinalaistaustaisista romaanikirjailijoista.

Poliittinen ja yksipuolinen?

Abulhawan romaaneita on moitittu niiden poliittisuudesta ja mustavalkoisesta kuvastosta. Esimerkiksi ranskanjuutalainen filosofi ja kirjailija Bernard-Henri Lévy on kuvannut Abulhawan proosaa kokoelmaksi Israel- ja juutalaisvastaisia kliseitä, jotka on vain puettu fiktion muotoon. Määritelmä on epäreilu ja henkii yleisesti Israeliin myönteisesti suhtautuvien tahojen halua kutsua juutalaisvastaiseksi kaikkea, joka pyrkii vähänkään tuomaan esiin palestiinalaisten näkökulmaa.

On totta, ettei Abulhawa juurikaan käsittele teoksissaan israelilaista näkökulmaa, mutta miksi hänen edes pitäisi? Fiktiota ei noin yleisesti arvoteta sen perusteella, kuinka monesta näkökulmasta se asioita tarkastelee. Olisiko esimerkiksi Dostojevskin pitänyt Rikoksessa ja rangaistuksessa pureutua murhaajan mielenliikkeiden lisäksi myös murhattujen ajatuksiin ja arvoihin? Onko Amos Ozin muistelmateos Tarina rakkaudesta ja pimeydestä yksipuolinen ja poliittinen, jos se kertoo Israelin valtion synnystä ”vain” juutalaisesta näkökulmasta?

Ajatus Israel–Palestiina-konfliktin ”tasapuolisesta” käsittelystä on peräisin Israelin puolelta, ja sillä on pyritty peittelemään ja oikeuttamaan muun muassa sitä Israelin kannalta raskauttavaa seikkaa, että se on yli 50 vuotta miehittänyt Palestiinaa ja levittäytynyt sen alueelle rakentamalla kansainvälisen oikeuden vastaisia siirtokuntia. Miten ylipäätään miehittäjän ja miehitetyn, sortajan ja alistetun välistä tilannetta voisi kuvata tasapuolisesti?

Mitä jää jäljelle?

Abulhawan teosten pohjavire on toki hyvin poliittinen, mutta se ei tee hänen teoksistaan huonoja. Se ei myöskään tee niistä erityisen hyviä, sillä prosaistina Abulhawan taidot ovat rajalliset. Jeninin aamuja lukiessa oli selvää, että kyse oli selvästi taitojensa äärirajoilla taiteilevasta kirjailijasta, vaikka tietyn rosoisuuden voikin katsoa kuuluvan esikoisteoksiin.

Rakkaudetonta maailmaa vastaan on kokonaisuutena hallitumpi ja osoittaa, että Abulhawa on kehittynyt kirjoittajana. Kirjaan ahdettu ajallinen kaari on kuitenkin melko pitkä, ja tapahtumia on kirjassa melkoinen määrä. Arabian kielen fraseologia vuolaine kohteliaisuuksineen on hauskaa luettavaa, mutta muuten henkilöiden välinen dialogi tuntuu kankealta.

Henkilöhahmoja on paljon, mutta vain muutama heistä jää kunnolla mieleen. Nahrin ohella monipuolisimmaksi hahmoksi nousee miehiä syvästi vihaava Um Buraq, joka toisaalta hyväksikäyttää muita naisia parittaessaan heitä mutta myös suojelee näitä.

Abulhawa korostaa ja alleviivaa palestiinalaisen kulttuurin eri piirteitä kuvaamalla yksityiskohtaisesti erilaisia tapoja, ruokaa ja arvonimiä. Kursivoitujen sanojen viidakossa lukijaa helpottaa kirjan alkuun liitetty sanasto, josta eri sanojen merkityksiä voi halutessaan tarkistaa.

Kirjan yksipuolisuudestakin voidaan olla montaa mieltä. Kyllä, israelilaiset ovat julmia, kasvottomia miehittäjiä, mikä on kuitenkin pitkälti se kuva, joka tämän päivän palestiinalaisilla Israelin juutalaisista on. Kummallakaan kun ei ole sen suurempaa kosketuspintaa toisen osapuolen elämään. Tarvittaessa Abulhawa osaa katsoa myös Palestiinaa kriittisesti. Homoseksuaalisuutta ei sallita, ja jonkinlainen panarabialainen solidaarisuus on osoittautunut historian saatossa pitkälti illuusioksi.

Nahria ympäröivä maailma on toden teolla vailla rakkautta ja epätoivoisen taistelun sävyttämä. Ihmisen kyky tehdä toiselle ihmiselle pahaa tuntuu loputtomalta. Rikkinäinenkin ihminen voi kuitenkin lopulta eheytyä. Havaintoon voi suhtautua kyynisesti, ja sitä voi pitää latteana ja kuluneena, mutta Abulhawan kirja ei silti sorru imelyyteen. Abulhawa ei kuitenkaan onnistu luomaan kirjaansa riittävää jännitettä, minkä vuoksi Rakkaudetonta maailmaa vastaan ei oikein missään vaiheessa nouse kerronnalliseen lentoon.

Mitä muut ovat sanoneet samasta teoksesta:

"Susan Abulhawan kyky kirjoittaa yhdistelee hänen huikeaa kuvailuaan ja omia kokemuksiaan, niin että tuloksena on mieleenpainuva romaani, jota ei voi jättää kesken." – Sara / Kirjavinkit

"On virkistävää lukea selkeää romaania, joka selkeästi kertoo palestiinalaisista ja heidän taistelustaan, mutta ilman poliittisen pamfletin poljentoa." – Leena Reikko / Kulttuuritoimitus

Arvio on julkaistu aiemmin Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta -lehden numerossa 2/2022.

Sinua saattaa myös kiinnostaa:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.