Kirsi Ranin: Lukupiiri

Toimittaja Suvi Ahola on väitöskirjaansa pohjautuvassa Lukupiirien aika -teoksessa (2013) ajoittanut lukupiirit 1600-luvun Ranskan kirjallisiin salonkeihin. Suomessa erilaiset lukupiirit yleistyivät tavallisen kansan keskuudessa 1800-luvun lopulla, mutta kirjoista ja lukukokemuksesta keskusteleminen ei Aholan mukaan ole koskaan ollut erityisen korkeakirjallinen harrastus. Samaa tuntuu painottavan myös Kirsi Ranin uudessa Lukupiiri-kirjassaan. Siinä missä Ahola pyrkii kirjassaan kartoittamaan lukupiirien historiaa, on Raninin kirja tarkoitettu oppaaksi sellaisen perustamiseen.

Kirjan tiedot

Kirsi Ranin
Lukupiiri – kirjoista keskustelemisen elämää muuttava taika
Nemo
220 s.

Kirjassa Ranin yhdistää luontevasti oman lukupiirinsä – Kirsin Book Clubin – tarinaa opasmaiseen teksiin, jossa käydään kepeästi läpi sitä, mitä hyötyä lukupiirin perustamisesta on, miten se saadaan toimimaan ja millaisiin sudenkuoppiin lukupiiritoiminta voi pudota. Aivan kuten monet muutkin, myös Ranin havaitsi jossain vaiheessa, että aiemmin vireä lukuharrastus oli taantunut. Lukupiiri oli pelastus, ja nykyisellään Ranin kertookin lukevansa noin 60 teosta vuodessa.

Raninin kirjan perusvire on positiivinen, mikä näkyy jo kirjan alaotsikossa ”Kirjoista keskustelemisen elämää muuttava taika”. Monessa muussa yhteydessä moiseen otsakkeeseen voisi suhtautua kyynisesti, mutta Raninin teksti on innostavaa ja aidon kokemuksen sävyttämää. Kirja on jaettu selkeisiin teemoihin, ja tyyli on hyvällä tavalla lähestyttävä ja yksinkertainen. Kirja sisältää juuri sen, mitä lukupiiriharrastuksen aloittamista harkitseva tarvitsee.

Opasmaista tekstiä elävöittää eri lukupiirien ihmisten sitaatit, joita on ripoteltu ympäri kirjaa. Ne jäävät paikoin kuitenkin hieman irrallisiksi, ja loppua kohden niissä alkaa olla myös selkeää toisteisuutta: lukupiiriharrastus on saanut lukemaan enemmän, on tuonut erilaisia näkökulmia, avartanut ajattelua ja niin edespäin. Kaikki tämä on tietysti varmasti totta, mutta kirjaan olisi ehkä mahtunut pidempiäkin pohdintoja siitä, miten kirjassa esitellyt lukupiirit ovat muodostuneet, miten ne ovat pysyneet kasassa ja mitä ihmiset ovat saaneet niistä irti.

Kirjasta löytyy laaja, teemoittain jäsennetty kirjalista, josta aloittelevat lukupiirit löytävät varmuudella luettavaa. Kustakin kirjasta on laadittu lyhyt kuvaus ja julkaisutiedot, mutta harmillisesti käännöskirjojen kohdalla ei ole muistettu mainita suomentajien nimiä. Listalla pääsee kuitenkin lukupiiriharrastuksessa hyvin alkuun. Kiinnostavasti mukana on myös lista Kirsin Book Clubin ”viiden tähden kirjoista”, eli sellaisista kirjoista, jotka Raninin omassa lukupiirissä ovat aiheuttaneet eniten ihastusta. Aivan kirjan loppuun on sisällytetty muistiinpanosivuja, johon voi kirjata omat lukupiirikokemuksensa.

Kaiken kaikkiaan Raninin Lukupiiri on mainio ja kompakti opas, joka täyttää tarkoituksensa. Se ei myöskään turhaan mystifioi lukemista harrastuksena. Aktiivisuutta lukupiirin perustaminen toki vaatii, ja sen ylläpitäminen vaatii työtä. Lukupiirien kohdalla pätee kuitenkin sama vanha sääntö kuin monessa muussakin toiminnassa: ei se ota, jos ei annakaan.

Mitä muut ovat sanoneet samasta teoksesta:

"Tekstistä välittyy asialle omistautuminen." – Tuijata

"Tämä viehättävä teos sai minutkin kaipaamaan lukupiiriä ja muistelemaan lämmöllä lukupiiriä, johon joskus kuuluin." – Lukutuulia

"Lukupiiri on mukava sekoitus muistelua, tietokirjaa, opasta ja lukijalle henkilökohtaista muistikirjaa." – Lukupino

Sinua saattaa myös kiinnostaa:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.