Lukupiiri: Yū Miri – Uenon asema

Maaliskuussa lukupiirimme kokoontui käsittelemään Yū Mirin kirjaa Uenon asema. Kirjan kertoja on kuollut koditon mies, joka häilyy haamuna vanhoilla kulmillaan ja käy läpi elämäänsä. Romaani nojaa todellisiin tapahtumiin, kuten nykyisen keisari Naruhiton syntymään vuonna 1960 ja Tokion olympialaisiin vuonna 1964. Miehellä on ollut perhe, jonka elämässä hän ei kuitenkaan liikkuvan reissutyönsä vuoksi ollut kovin paljon läsnä.

Kirjan tiedot

Yū Miri
Uenon asema

Suom. Raisa Porrasmaa
Sammakko
152 s.

Se, että kirjan päähenkilö on kodittoman vanhan miehen haamu, sisältää allegorisen viittauksen. Työ on hyvin keskeinen elementti japanilaisessa yhteiskunnassa, ja jos ihmisellä ei ole työtä, ei ole juuri mitään. Olet siis näkymätön, haamu. Uenon asema ei etene kronologisesti vaan teksti poukkoilee menneisyydestä nykyisyyteen ja erilaisille sivupoluille. Mirin tyyliä kuvailtiin lukupiirissä viipyileväksi ja hajanaiseksi, ja arveltiin, että ehkä tyylillä on ollut tarkoitus ilmentää haamun liihottelua paikasta toiseen. Osa lukupiiriläisistä piti tyyliä vaikeana, mutta yhden lukijan mielestä juuri tällainen harhaileva kirjoitustapa tuntui omaan hetkeen oikealta.

Yhteiskunnallisuudesta

Japanilaista kirjallisuutta on suomennettu laajalti, mutta selkeän yhteiskunnalliset romaanit ovat olleet vähemmistössä. Viime vuosilta tulee mieleen lähinnä Sayaka Muratan romaanit Lähikaupan nainen ja Maan asukit. Mirin kirjakin ottaa kantaa, mutta ei kuitenkaan osoittele tai alleviivaa. Osa lukupiiristä odotti kirjan kuvauksen perusteella kuitenkin vielä syvempää yhteiskunnallista otetta. Kirja keskittyi kuitenkin pitkälti päähenkilön oman trauman käsittelyyn. Kirjan kuvauksessa kodittomiksi päätyneistä ihmisistä on kuitenkin jotain universaalia:

”Aiemmin meilläkin oli perheet. Kukaan ei syntymästään saakka asusta sinisestä pressusta kyhätyssä hökkelissä, eikä kukaan halua kodittomaksi. Kaikilla oli syynsä päätyä tänne. Pikavippien korot paisuivat, niin että eräänä yönä velallinen vain katosi, joku toinen taas varasti rahaa ja vahingoitti ihmisiä ja suljettiin vankilaan, eikä sieltä päästyään voinut enää palata perheensä luo. Kodittomissa oli myös sellaisia, jotka olivat saaneet potkut firmasta, joutuneet eroamaan vaimostaan ja menettäneet talonsakin, vaipuneet epätoivoon ja ryypänneet ja pelanneet koko omaisuutensa, sekä heitä, jotka vaihtoivat työpaikkaa yhä uudelleen löytämättä mieluisaa työtä työvoimatoimiston tarjoamista keikkahommistakaan, kunnes lannistuivat ja muuttuivat kuin tyhjiksi kuoriksi. He olivat niitä neli-viisikymppisiä kodittomia, jotka yhä pitivät puvuntakkia.”

Uenon asema ei varsinaisesti käsittele maahanmuuttoa, mutta kirja sai lukupiirin kuitenkin pohtimaan japanilaisen yhteiskunnan suorastaan hysteeristä suhtautumista ”ulkopuolisiin”. Yū Miri kirjoittaa äidinkielellään japaniksi, mutta hän on taustaltaan japaninkorealainen, joihin Japanissa on suhtauduttu avoimen vihamielisesti. Vuonna 2014 YK joutui puuttumaan asiaan ja käski Japania hillitsemään vihanlietsontaa japaninkorealaisia kohtaan.

Ihmisten raivon taustalla oli jotain perin tuttua. Japanilainen äärioikeisto oli levitellyt väitteitä, jonka mukaan japaninkorealaiset nauttivat erityisoikeuksista, joita heillä ei tosiasiassa ollut. Kun tähän lisätään sosiaalinen media ja valheellisten väitteiden salamannopea leviäminen, johti ihmisten suuttumus mellakoihin. Miri itsekin on saanut osansa japaninkorealaisiin kohdistetusta vihasta: koulussa häntä kiusattiin ja nimiteltiin bakteeriksi.

Elämä yksityiskohdissa

Japanilaiselle kirjallisuudelle on tyypillistä erilaisten yksityiskohtien viljely, mikä näkyy myös Uenon asemassa. Varsinkin kirjan alkupuolelle kirjassa on viljalti esimerkiksi erilaisia rituaaleja ja niihin liitettyjen esineiden nimiä. Aiemmin japanilaisia romaaneja lukeneelle tämä on tuttua, mutta Uenon asemassa kuvaus käy paikoin ehkä turhankin yksityiskohtaiseksi. Toisaalta yksi lukupiiriläisistä huomautti, kuinka yksityiskohdat vaihtuivat läpi kirjan. Kirjan loppupuolella kuvattiin usein sadetta, joka on lämmitetyissä kodeissa asuville ihmisille harmi mutta kodittomille ihmisille vitsaus.

Osalle lukijoista kirjan lopetus tuntui hämmentävältä, kun taas osan mielestä sen merkitys oli aika selvä. Yhtä kaikki lopetusta kuvattiin elokuvalliseksi ja nopeatempoiseksi. Lopun äänestyksessä mielipiteet jakaantuivat enemmän kuin aiemmissa lukupiireissä. Kaksi jäsentä nosti peukalon pystyyn, kaksi jätti sen puoliväliin ja yksi käänsi omansa alaspäin. Erityistä kiitosta kirja sai ulkoasustaan: kirjan upea kansi ja laadukas sidos tekevät tästä pienestä kirjasta taideteoksen.

Mitä muut ovat sanoneet samasta kirjasta:

"Uenon asema on kaunis ja humaani kirja, jolle Raisa Porrasmaan suomennos tekee oikeutta." – Mikko / Kirjavinkit

"Yū Miri osaa herättää lukijassa tunteita mutta myös tuoda tekstiin leppoisia, arkisia pilkahduksia, kun päähenkilö kuulee puistossa kulkevien ihmisten keskusteluja." – Kotona kirjassa

"Kirjan ei tarvitse olla 1000-sivuinen järkäle sisältääkseen paljon. Yū Mirin Uenon asema on siitä erinomanen esimerkki." – Unien silta

Sinua saattaa myös kiinnostaa:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.