Näkökulmia Kertomuksen vaarat -kirjasta ei puutu. Tarkoitus on ollut selvästi osoittaa, että tarinallisuus näkyy mitä moninaisimmissa aiheissa poliitikkojen henkilöbrändäyksestä viranomaisviestintään. Näkökulmien runsaus ja kirjoittajakunnan kirjavuus tekee kirjasta toisaalta myös epätasaisen. Kirjan eri lukujen kiinnostavuus riippunee paljon omista kiinnostuksen kohteista.

Yksi kiinnostavimmista luvuista käsittelee politiikan tarinallistumista. Kaikki suomalaiset puolueet pyrkivät välittämään sanomaansa tarinoiden avulla. Vahvimmin tätä ovat Suomessa tehneet vihreät, jotka ovat myös ehkä hieman yllättäen suhtautuneet kaikkein kriittisimmin Kertomuksen vaarat -projektin esittämiin arvioihin politiikan tarinallistamisesta.

Myös kirjailija Juha Itkosen ja kriitikko Ville Hämäläisen luku kirjallisuuskritiikin nykytilasta on mainio. Itkosen mukaan autofiktiivisyys on noussut kirjakritiikeissä korostetusti esille. Käytännössä moni kriitikoista on alkanut liittää yhteen kirjailijan oman elämän ja kirjan, vaikka klassinen kritiikin teoria tapaa erottaa nämä kaksi toisistaan.

Maininnan arvoinen on myös kaunokirjallisuuden hyötyä käsittelevä luku. Kaunokirjallisuuden lukemisen on väitetty lisäävän empatiaa, mutta tieteen piirissä tähän väitteeseen on suhtauduttu ristiriitaisesti, sillä kaunokirjallisuutta on vaikea nähdä monoliittisena möhkäleenä, jonka lukemisella olisi aina samanlainen vaikutus. Toisin sanoen, tekeekö sekä Jane Austenin että Stephen Kingin lukeminen ihmisen samalla tavalla empaattisemmaksi?

Hyötypuhe on myös esimerkki kaiken välineellistymisestä. Lukeminen on kiistatta erinomainen harrastus, mutta kaventaako hyötypuhe lukijuutta ja johtaako se jossain vaiheessa vain tietyntyyppiseen, hyödyllisen kirjallisuuden julkaisuun?

Kertomuksen vaarojen rakenne tukee sitä, että kirjan voi lukea alusta loppuun tai sieltä täältä valikoiden. Kirjassa käytetään myös erilaisia kerrontatekniikoita sen sijaan, että kaikki luvut olisi kirjoitettu samalla tavalla ylhäältä alas. Kirjassa yhdistellään perinteistä tietokirjaproosaa, mutta myös haastatteluita, kommentteja ja näkökulmia, jotka tekevät kirjan rakenteesta mielenkiintoisen. Taitollisesti kirja on näyttävä, mutta kutistettu fontti vaikeuttaa lukemista.

Kirjaan on jäänyt jonkin verran kirjoitusvirheitä, ja eräässä luvussa mainitaan, että suklaayhtiö Fazer olisi siirtynyt vastuulliseen suklaantuotantoon. Yritystoimintaa tutkiva Finnwatch saattaa olla tästä väitteestä kuitenkin eri mieltä. Kupruista huolimatta Kertomuksen vaarat avaa tarinataloutta mainiolla tavalla monesta näkökulmasta. Kirjan tapa katsoa tarinoiden kyllästämää maailmaa on parhaimmillaan palkitseva.

Mitä muut ovat sanoneet samasta teoksesta:

"Ajoittain tutkijateksti lipsuu kirjallisuustieteeksi, mutta lukemista helpottaa monipuolinen tarjoilu." – Tommi Liljedahl / Kulttuuritoimitus.fi

"Runsas opus yllättää kertomusmyönteisyydellään." – Nuori Voima

Arvio on julkaistu aiemmin Voima-lehden numerossa 1/2021 ja Voima-lehden verkkoversiossa.

Sinua saattaa myös kiinnostaa: