Hanna Niittymäki: Ihmisiksi elämisen taito

Suomalainen rauhanliike on tänä päivänä poliittisesti marginaalinen ilmiö, jos sitä vertaa 1960–1970-lukujen huippuvuosiin. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö rauhanaatteella olisi kysyntää, sillä tälläkin hetkellä maailmalla on käynnissä kymmenittäin erilaisia aseellisia konflikteja. Miksi emme osaa elää ihmisiksi? Tätä pohtii rauhankasvattajaksi itseään kutsuva Hanna Niittymäki, jonka esseekokoelma Ihmisiksi elämisen taito käsittelee elämän kannalta varsin fundamentteja kysymyksiä. Kirjan lukujen pohjana ovat toimineet Rauhankasvatusneuvola-kolumnit, joita Niittymäki on kirjoittanut vuodesta 2015 Rauhan puolesta -lehteen.

Kirjan tiedot

Hanna Niittymäki
Ihmisiksi elämisen taito
Umpihanki
150 s.

Esseet eivät kuulu kustannusmaailman terävimpään myyntikärkeen, mutta jonkinlaista uutta tulemista on kuitenkin viime vuosina ollut havaittavissa. Itse tosin koen hieman vieraaksi sen, että kaunokirjallisuudesta tuttu autofiktiivinen ote on tunkeutunut selvästi myös esseiden puolelle. Niittymäenkin kirjassa kuuluu tekijänsä ääni, mutta ei kuitenkaan häiritsevissä määrin.

Ihmisiksi elämisen taito jakaantuu kaikkiaan kymmeneen lukuun, joista kussakin käsitellään jotakin isoa teemaa, kuten ihmisyyttä, arvoja ja sovittelua. Kirjoittajan omat esikuvat kulkevat luontevasti tekstin lomassa ja pomppaavat aika ajoin esiin. Pasifisti Helena Kekkonen on tehnyt Niittymäkeen niin syvän vaikutuksen, että hänen kertomansa esimerkki toistetaan kirjassa kahdesti.

Niittymäen teksti on muodoltaan vapaata, ja paikoin tuntuu siltä, että kirjoittamaan on lähdetty ilman sen suurempaa ajatusta siitä, mitä olisi tarkoitus sanoa. Tämä tekee teoksesta kokonaisuudessaan melko hajanaisen, ja harmittavan moni teoksen esseistä jää sisällöltään hieman suppeiksi. Kirjan erilaisia tietolaatikoita -ja iskuja vaivaa taas runsaudenpula. Tavaraa on ahdettu moneen kuvaan turhan paljon.

Kiinnostaviakin jaksoja kirjasta löytyy. Niittymäki arvostelee esimerkiksi monikulttuurisuuden käsitettä. Sinänsä yksinkertaiselta vaikuttava termi typistää ihmiset omien kulttuuriensa edustajiksi, ja lopputuloksena on erilaisten kulttuurien (kuviteltu) harmoninen yhdessäolo. Niittymäki puhuisi mieluummin moninaisuudesta, mikä antaakin ihmisille enemmän henkistä liikkumatilaa.

Mielenkiintoinen on myös dialogia käsittelevä essee, jossa Niittymäki käy keskustelun maahanmuuttokriitikon kanssa. Keskeistä ei ole itse keskustelu vaan se, että toimeen voi tulla, vaikka olisikin monesta asiasta eri mieltä. Tämä unohtuu varmaan itse kultakin somen loputtomissa sanasodissa, joissa tarkoitus on lähinnä kampittaa toista osapuolta. Joskus voi olla ihan hyvä kuunnella, mitä toisella on sanottavana.

Ihmisiksi elämisen taito ei lopulta tunnu oikein osaavan päättää, onko se elämäntapaopas, esseekokoelma vai jonkinlainen pedagoginen oppikirja. Selkeän ja kirkkaan johtoajatuksen puute tekee kirjasta hajanaisen. Jäljelle jää joitakin hyviä ajatuksia, joita olisi pitänyt vielä uskaltaa viedä reilusti eteenpäin.

Arvio on julkaistu aiemmin Voima-lehden numerossa 10/2021 ja Voima-lehden verkkoversiossa.

Sinua saattaa myös kiinnostaa:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.