Viv Groskop: Älä heittäydy junan alle

Venäläisissä klassikoissa on jotain perin monoliittista. Niitä pidetään lähtökohtaisesti raskaina, synkkinä ja psykologisesti niin syväluotaavina, että kokonaisen kirjan lukemisesta puhutaan kuin kovimmastakin urheilusuorituksesta. Aivan kuten brittiläinen venäjän kielen maisteri ja stand up -koomikko Viv Groskop toteaa: ”[Venäläinen kirjallisuus] on kuulunut liian pitkään hyvin älykkäille ihmisille, jotka tahtovat omia sen.”

Groskopin mielestä venäläiset klassikot kuuluvat kuitenkin kaikille. Älä heittäydy junan alle on sekoitus akateemista tutkimusta, elämäntapaopasta ja omaelämäkertaa. Se esittelee yksitoista venäläistä klassikkoa ja pyrkii ymmärtämään, mitä nämä teokset opettavat elämästä ja ihmisenä olemisesta ylipäätään. Tyyli on kepeä, ja vitsiä väännetään vähän kaikesta, erityisesti venäläisistä diminutiiveista. Kokonaisuus on kuitenkin tasapainoinen, sillä vitsailun lisäksi Groskop osaa myös vakavoitua.

Kirjallisuudentutkimuksen kentällä kirjailijan oman elämän pöyhimiseen suhtaudutaan usein perin nihkeästi. Kirjailija ja kirja pitäisi kyetä erottamaan toisistaan ja analysoimaan kirjaa sellaisenaan. Groskopin kirja viittaa tälle periaatteelle (tietoisesti) kintaalla ja esittelee teosten lomassa myös kirjailijoiden elämää: Tolstoi oli esimerkiksi rasittava moralisti ja Dostojevksi taas takakireä konservatiivi. Solženitsynilla ei kovin montaa iloista hetkeä elämässään tainnut olla. Tällä kaikella oli Groskopin mukaan myös merkittävä vaikutus siihen, mitä he kirjoittivat.

Venäläiset klassikot ovat kuitenkin paljon muutakin kuin Anna Karenina tai Rikos ja rangaistus. Groskop nostaa esiin muun muassa Mihail Bulgakovin absurdin fantasian Saatana saapuu Moskovaan. Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalin oli poikkeuksellisen kiinnostunut Bulgakovista ja leikitteli hänen kanssaan todennäköisesti siksi, että se oli hänestä hauskaa. Bulgakovia asia ei todennäköisesti naurattanut yhtään.

Nikolai Gogol taas oli herkkusuu ja hedonisti, jonka satiiri Kuolleet sielut on ajankohtainen vielä tänäkin päivänä. Groskopin kirjan ainoa puute on se, että yhdestätoista kirjailijasta naisia on tasan yksi: Anna Ahmatova. Venäläiset klassikot – tai vähintään ne kirjat, joita tapaamme pitää sellaisina – ovat toki pääosin miesten kirjoittamia, joten täydellinen tasapuolisuus olisi ollut todennäköisesti suhteellisen vaikeaa. Toisaalta Tolstoilta esitellään kirjassa sekä Anna Karenina että Sota ja rauha. Ehkä toisen näistä olisi voinut pudottaa pois ja käsitellä sen sijaan myös Groskopin mainitseman Marina Tsvetajevan runoutta.

Groskopin kirja nostaa esiin myös sen tärkeän seikan, että kaunokirjallisuutta lukiessamme peilaamme väistämättä itseämme niihin. Kaiken maailman itseapuoppaiden ja voimakirjojen sijaan meidän pitäisi lukea enemmän kaunokirjallisuutta. Jo venäläiset klassikot pähkivät elämän peruskysymysten parissa ja ratkaisivat kukin ne omalla tavallaan. Älä heittäydy junan alle on mainio johdatus venäläisiin klassikoihin ja herättää kiinnostuksen myös alkuteosten lukemiseen.

Mitä muut ovat sanoneet samasta kirjasta:

”Rakastin tätä kirjaa.” – Amman kirjablogi.

”Kirjan rakenne toimii loistavasti.” – Ja kaikkea muuta.

”Suosittelen kirjaa kaikille Venäjästä ja venäjän kielestä ja kirjallisuudesta kiinnostuneelle.” – Kirsin Book Club.

Viv Groskop. Kuva: Steve Ullathorne.

Kirjan tiedot:
Viv Groskop
Älä heittäydy junan alle
Suom. Heli Naski
Atena
299 s.

Arvio on julkaistu aiemmin lyhennettynä Voima-lehden numerossa 2/2020 ja Voima-lehden verkkoversiossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.