Category Sarpo Olli

Olli Sarpo: Vajantoja

0 kommenttia Kaunokirjallisuus, Kirja-arviot, Reuna, Sarpo Olli, Suomalainen kaunokirjallisuus
Vajantoja -kirjan kansi. Kannessa on tuoli, jossa on kenkä, josta kasvaa ruusu. Tuolin yhtä jalkaa tukee pääkallo. Lisäksi sitaatti: Sarpon uusi novellikokoelma pureutuu siihen, kuinka kipeää erilaiset puutteet voivat tehdä.

ka tiivistää olennainen? Olli Sarpon novellikokoelmien trilogia huipentuu viimeiseen osaan, jonka yhdistävä tekijä on edellisten osien tavoin jokin suomen kieliopin sijamuoto. Vajanto on abessiivin vanhentunut suomenkielinen nimitys, joka ilmaisee jonkin asian puuttumista. Kirja- ja puhekielessä sitä käytetään verrattain harvoin. Tarkoittaako tämä sitä, että elämämme on täynnä iloa ja riemua, josta ei puutu mitään, kun emme kerran käytä puutetta ilmaisevaa sijamuotoa?

Lue lisää →

Olli Sarpo: Sisäolennoista

0 kommenttia Kirja-arviot, Reuna, Sarpo Olli, Suomalainen kaunokirjallisuus
Sisäolennoista-kirjan kansi. Kannessa keskellä vanha taskukello. Lisäksi sitaatti: Kirjan nimessä on omanlaisensa sanaleikki, sillä sisäolento on paikallissija inessiivin vanhentunut muoto.

Ammattini on sellainen, milloin minkinlaisiin ihmisnahkoihin sujahtamista. Pidän siitä. Tähän lyhyeen toteamukseen tiivistyy Olli Sarpon uuden pienoisproosakokoelman, Sisäolennoista, idea. Kirja koostuu muutaman sivun mittaisista pienistä tarinoista, joissa kirjailija pyrkii tarkastelemaan maailmaa milloin minkäkin ihmisen, olennon tai entiteetin silmin. Yhdessä tarinassa katossa roikkuva hämähäkki tarkastelee sairaalahuonetta ja toisessa mies haaveilee kirjoittavansa seuraavan Keltaisen kirjaston mestariteoksen. Maailma… Lue lisää →

Olli Sarpo: Olemisen tapaluokkia

0 kommenttia Kaunokirjallisuus, Reuna, Sarpo Olli, Suomalainen kaunokirjallisuus
Olemisen tapaluokkia -kirjan kansi. Kannessa linnun siluetti. Linnun rinnasta kasvaa kukka. Lisäksi sitaatti: Onko nykypäivän ihmisissä enää kykyä taipua mitääntekemättömyyteen?

Sivun tai kahden mittaisia katkelmia elämästä. Tuokiokuvia, havaintoja, ihmettelyä. Olli Sarpon Olemisen tapaluokkia on kokoelma lyhytproosaa, joka pohtii ihmisenä olemisen erilaisia tapoja ja muotoja. Keskeistä kaikessa on, että oleminen on paljon konstikkaampaa kuin miksi me sen tavallisesti miellämme. Onko nykypäivän ihmisissä enää kykyä taipua mitääntekemättömyyteen?

Lue lisää →