ka tiivistää olennainen? Olli Sarpon novellikokoelmien trilogia huipentuu viimeiseen osaan, jonka yhdistävä tekijä on edellisten osien tavoin jokin suomen kieliopin sijamuoto. Vajanto on abessiivin vanhentunut suomenkielinen nimitys, joka ilmaisee jonkin asian puuttumista. Kirja- ja puhekielessä sitä käytetään verrattain harvoin. Tarkoittaako tämä sitä, että elämämme on täynnä iloa ja riemua, josta ei puutu mitään, kun emme kerran käytä puutetta ilmaisevaa sijamuotoa?
Lue lisääCategory Sarpo Olli
Olli Sarpo: Sisäolennoista
Ammattini on sellainen, milloin minkinlaisiin ihmisnahkoihin sujahtamista. Pidän siitä. Tähän lyhyeen toteamukseen tiivistyy Olli Sarpon uuden pienoisproosakokoelman, Sisäolennoista, idea. Kirja koostuu muutaman sivun mittaisista pienistä tarinoista, joissa kirjailija pyrkii tarkastelemaan maailmaa milloin minkäkin ihmisen, olennon tai entiteetin silmin. Yhdessä tarinassa katossa roikkuva hämähäkki tarkastelee sairaalahuonetta ja toisessa mies haaveilee kirjoittavansa seuraavan Keltaisen kirjaston mestariteoksen. Maailma… Lue lisää
Olli Sarpo: Olemisen tapaluokkia
Sivun tai kahden mittaisia katkelmia elämästä. Tuokiokuvia, havaintoja, ihmettelyä. Olli Sarpon Olemisen tapaluokkia on kokoelma lyhytproosaa, joka pohtii ihmisenä olemisen erilaisia tapoja ja muotoja. Keskeistä kaikessa on, että oleminen on paljon konstikkaampaa kuin miksi me sen tavallisesti miellämme. Onko nykypäivän ihmisissä enää kykyä taipua mitääntekemättömyyteen?
Lue lisää