Eletään 1930-lukua. Jossain päin Pohjanmaan maaseutua nuori Elena ja hänen aviomiehensä Ilmari pitävät pientä hautaustoimistoa. Ilmari nikkaroi arkkuja, kun taas Elenan tehtävänä on ommella arkun sisuksia ja kestitä hautajaisvieraita. Ilmarin äiti, leskeksi jäänyt Manta, auttelee juoksevissa asioissa ja käy välillä metsässä juttelemassa edesmenneelle miehelleen. Eräänä päivänä hautaustoimistoon astelee pääkaupungista kotoisin oleva Lydia. Silmänräpäyksessä kaksi naista rakastuu toisiinsa, eikä mikään ole sen jälkeen ennallaan.
Kirjan tiedot
Anna Englund
Lautapalttoo
Siltala
200 s.
Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaanakin ollut Anna Englundin Lautapalttoo kiertyy kielletyn rakkauden teeman ympärille. Kiinnostavan kirjasta tekee se, että 1930-luvulla niin aviorikos kuin kahden naisen välinen suhde olivat laissa kiellettyjä, ja varsinkin homoseksuaalisuudesta saattoi saada ehdollista tai ehdotonta vankeutta.
Englundin yhtenä innoittajana on toiminut brittiläinen kirjailija Sarah Waters, jonka teoksissa seksuaalivähemmistöön kuuluvia ihmisiä kuvataan erilaisissa historiallisissa konteksteissa. Waters on hyödyntänyt teoksissaan esimerkiksi sekoitettua kronologiaa, mikä luo kiinnostavan jännitteen esimerkiksi hienossa Yövartio-teoksessa, joka sijoittuu toisen maailmansodan vuosiin. Lautapalttoossa ei hypitä aikatasolta toiselle, vaan tarina kulkee kronologisesti alusta loppuun.
Lautapalttoon keskiössä on sen henkilöiden tunne-elämän kuvaus, eikä esimerkiksi 1930-luvun yhteiskuntaa kuvata kovinkaan laajasti. Pohjanmaalla vuosina 1929–1932 vaikuttaneeseen oikeistoradikaalin lapuanliikkeen hahmoihin taidetaan viitata kerran. Sujuvaa proosaa rytmittävät Mantan näkökulmasta kerrotut ja murteella kirjoitetut luvut, jotka valottavat tarinan kannalta hyvin keskeisen hahmon taustaa.
Siinä missä Pohjanmaa kuvataan idylliseksi mutta aatemaailmaltaan kapeaksi, on pääkaupunki Helsinki taas kuin 1920-luvun Berliini: vapaa, iloinen, suvaitsevainen ja täynnä juhlaa. Kontrasti kahden maailman välillä on ehkä vähän turhan alleviivaava, mutta jako on ymmärrettävä, sillä Englundin tarkoituksena lienee ollut korostaa kahden maailman välistä eroa niin todellisuudessa kuin myös siinä, mitkä asiat ovat ihmisille mahdollisia.
Helsingissä Elena ja Lydia voivat elää juuri sellaista elämää kuin haluavat, kun taas Pohjanmaalla kaikenlaista haureutta ja säädyttömyyttä valvoa yhteiskunta ahtaine moraalisääntöineen pyrkii puristamaan ihmiset yhteen muottiin. Lautapalttoon teksti elää kontrasteista, ja paikoin Englund kuvaa varsin hienosti sitä, kuinka vieras kaupunkiympäristö on maalla asuvalle Elenalle ravintolassa käymisestä lähtien.
Lautapalttoo on tarina oman identiteetin ja onnen löytämisestä. Tällaisia tarinoita on toki yllin kyllin, mutta kokonaisuutena eheä ja kronologialtaan selkeä tarina onnistuu loppupuolella yllättämään. Laajemmallekin yhteiskunnalliselle kuvaukselle olisi varmaan ollut tilaa, mutta tällaisenaankin tarina on mukavan kompakti. Aivan kuten elämässä useimmiten, myös Lautapalttoossa kaikki kääntyy lopulta hyväksi.
Mitä muut ovat sanoneet samasta kirjasta: