Eroottisia novelleja julkaistaan suomeksi harvakseltaan painetussa muodossa. Gummerus julkaisi 2010-luvun alussa neljä kokoelmaa, joista osa päätyi jopa pokkariksi asti. Jonkinlaista kysyntää kirjoille siis selvästi oli. Suurimmalta osin seksinovellit ovat kuitenkin internetin syövereihin kirjoitettua ilmaista tauhkaa, josta harva on valmis maksamaan ja joita merkittävä osa kirjallisuuden ystävistä pitää lähinnä vitseinä.
Kirjan tiedot
Sita Salminen
Lupa – eroottisia novelleja
Kosmos
208 s.
Somepersoona Sita Salmisen esikoiskirja Lupa on kuitenkin sitä itseään eli kokoelma seksinovelleja, joita yhdistää löyhästi luvan tematiikka. Käytännössä tämä tarkoittaa kahden ihmisen välistä sopimusta tai sitä, että antaa itselleen tai toiselle luvan nauttia. Tematiikkaa syventää se, että Salmisen novellien henkilöhahmot ovat hyvin monimuotoisia. Kirjan henkilögalleriaan kuuluu heteroita mutta myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä. Yhdessä novelleissa toinen henkilöhahmoista on liikuntarajoitteinen.
Kirjan syntyprosessi oli poikkeuksellinen, sillä aihe valittiin huutoäänestyksellä. Salminen oli pyöritellyt päässään muutamaa kirjaideaa mutta antoi someseuraajiensa päättää, mistä hän lopulta kirjoittaisi. Syömishäiriön ja kehopositiivisuuden sijaan kansa halusi pornoa, ja Salminen teki työtä käskettyä.
Lopputulosta voi pitää ihan onnistuneena, sillä Salminen kirjoittaa pääosin hyvin ja hallitsee seksinovellien kuvakielen. Tämä tarkoittaa sitä, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä eikä anatomisissa yksityiskohdissa säästellä. Toisaalta tarinoiden heikkoudet ovat nekin seksinovellien helmasyntejä. Seksiä harrastetaan juuri niissä paikoissa, joita on toistettu pornoelokuvissa väsymiseen asti: hierojalla, saunassa tai toimistossa sen jälkeen, kun kaikki muut ovat jo lähteneet. Taustalla olevaa maailmaa ei myöskään juuri kuvailla, ja henkilöhahmot ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta paperinohuita.
On pitkälti lukijasta kiinni, ovatko edellä mainitut asiat puutteita, sillä on ehkä hieman epäreilua tarkastella eroottisia novelleja ”tavallisen” kaunokirjallisuuden spektrin läpi. Länsimaisen kulttuurimaiseman läpitunkevasta pornoistumisesta huolimatta ihmiset haluavat edelleen lukea painettua tekstiä ja kiihottua siitä, mikä on tavallaan ihan positiivista. Siksi seksinovelleja ei pidä ylipäätään arvioida ”normaaleilla” kaunokirjallisuuskriteereillä.
Asianmukaisesta kuvauksesta huolimatta Salmisen novellit tuntuvat kuitenkin hieman laimeilta. Tekstejä yhteen sitova teema alkaa nopeasti toistaa itseään, ja tarinat tuppaavat olemaan varsinkin loppua kohden melko ennalta-arvattavia. Suurimmassa osassa novelleja tietää jo ensimmäisten lauseiden jälkeen, miten tarina tulee menemään, mikä vähentää niiden jännitettä.
Lupaa onkin lopulta ehkä syytä lukea enemmän eräänlaisena pamflettina kuin mieltä kiihottavana tarinakokoelmana. Se alleviivaa, kuinka seksi ja seksuaalisuus kuuluvat kaikille, mikä on jo arvo sinänsä. En panisi [sic] pahakseni, jos eroottisia novelleja julkaistaisiin jatkossakin tällä tavoin huolellisesti toimitettuina.
Mitä muut ovat sanoneet samasta teoksesta:
"Ajattelin, että tämä kirja ei ole minulle ja olin oikeassa." – Toinen sivu -blogi
"Räiskyvää iloa ja hekumaa kyllä riittää [– –]." – Kirjavinkit / Mikko
