Göran Therborn: Kadotettu kansankoti

Joidenkin mielestä luokasta tai luokkayhteiskunnasta keskustelu ei ole enää mielekästä. Kaikillahan on mahdollisuus edetä yhteiskunnan sosiaalisten tikkaiden alemmilta puolilta aina ylös asti, jos vain itsellä halua riittää. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että lääkäreiden lapsista tulee useammin lääkäreitä, ja pienituloisten lapset jatkavat omien vanhempiensa jalanjäljissä.

Mitä väliä tällä kaikella on? Mitä sitten, jos joku tienaa toista enemmän? Vastauksia tähän kysymykseen voi lukea ruotsalaisen taloustieteilijä Göran Therbornin erinomaisesta Eriarvoisuus tappaa -kirjasta. Kirjan keskeinen anti on siinä, että eriarvoiset yhteiskunnat ovat epävakaita.

Kadotettu kansankoti ei niinkään keskity eriarvoisuuden vaikutukseen vaan siihen, miten länsinaapuristamme tuli suurien tuloerojen yhteiskunta.

Lähtötilanne on mielenkiintoinen: 80-luvun alussa tuloerot olivat Ruotsissa vähäisemmät kuin koskaan. Edeltänyt kymmenluku oli ollut kuitenkin taloudellisesti vaikeaa aikaa, sillä länsimaissa vallitsi samaan aikaan korkea työttömyys ja korkea inflaatio. Sosiaalidemokraatit hävisivät Ruotsissa 1970-luvun lopulla kahdet vaalit, mikä johti puolueen 40-vuotisen vallan katkeamiseen.

Therbornin mukaan muun muassa julkisten palveluiden yksityistäminen ja valinnanvapaus muuttivat perustavanlaatuisesti ruotsalaista yhteiskuntaa. Sen sijaan, että ihmiset kävisivät vain lääkärissä, heistä tuli terveysasemien asiakkaita. Sen sijaan, että ihmisille tarjottaisiin sama koulutus vanhempien varallisuudesta ja etnisestä taustasta huolimatta, ihmiset voivat itse valita, millaiseen kouluun heidän lapsensa menee. Osittain ihan kannatettavan oloinen ajatus johti suurempaan eriarvoisuuteen.

Osansa tässä muutoksessa oli myös sosiaalidemokraateilla, jotka nimenomaan omaksuivat nämä kaksi seikkaa osaksi omaa ideologiaansa. Porvaripuolueiden oli helppo muokata yhteiskuntaa haluamaansa suuntaan, kun vasen laita antoi sille tulitukea. Esimerkiksi luottomarkkinoiden sääntelyn purkamiseen sosiaalidemokraattipääministeri Olof Palme suhtautui varsin yliolkaisesti: ”Tehkää mitä lystäätte. En minä siitä kuitenkaan mitään ymmärrä”.

Therbornin kirja perustuu Klass i Sverige -tutkimushankkeeseen, joka nimensä mukaisesti tutkii ruotsalaisen luokkayhteiskunnan kehitystä 1900-luvulla. Mahdollisesti tästä johtuen Kadotettu kansankoti muistuttaa enemmän tutkimusraporttia kuin yleistajuista tietokirjaa. Tilastotietoa kyllä piisaa, vaikka tärkeämpää olisi tarjota lukijalle kiteytetty tulkinta kaikesta informaatiosta. Kirja yrittää vastata useisiin kysymyksiin, ja osa vastauksista jää harmittavan epämääräisiksi.

Ruotsalaisen luokkayhteiskunnan ruumiinavaus saattaa tuntua suomalaisista lukijoista tylsältä. Sitä se varmasti olisikin, jos samankaltaiset ajatukset ja ideologiat eivät olisi päätyneet käyttöön meilläkin. Myös Suomessa eriarvoisuus on kasvanut, mikä on hyvää polttoainetta muun muassa populistiselle politiikalle. Therbornin kirja auttaa ymmärtämään myös suomalaisen yhteiskunnan kehitystä ja nykytilaa.

Mitä muut ovat sanoneet samasta kirjasta:
Ruotsi – uusliberalismin mallioppilas? – Hannu Tanninen, T&Y-lehti
Kansankodin katoamista jäljittämässä – Santtu Paananen, Voima

Göran Therborn. Kuva: Wikimedia Commons.

Kirjan tiedot:
Göran Therborn
Kadotettu kansankoti – kuinka pääoma kaappasi Ruotsin
Vastapaino
Suom. Kaisa Sivenius
175 s.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.