Naispuoliset etsivät eivät ole dekkarikirjallisuuden historiassa mikään kummajainen, kiitos esimerkiksi Agatha Christien Neiti Marplen. Vaikkakin yksi tunnetuimmista, Marple ei suinkaan ollut ensimmäinen jännityskirjallisuuden naispuolinen keskushahmo. Historiallisten dekkarien harrastajaksi tunnustautuva Pekka Masonen on kaivautunut syvälle kirjallisuushistorian uumeniin ja löytänyt sieltä englantilaisen Leonard Merrickin luomuksen Miriam Lean. Alkujaan vuonna 1888 julkaistu Mr Bazalgette’s Agent on suomeksi kääntynyt muotoon Naisetsivä n:o 3 – Miriam Lea ratkaisee.
Kirjan tiedot
Leonard Merrick
Naisetsivä n:o 3 – Miriam Lea ratkaisee
Suomentanut sekä esipuheella ja selityksin varustanut Pekka Masonen
Mala Fide
122 s.
Miriam Lea tuskin on suurimmalle osalle dekkarien ystävistä kovinkaan tuttu, mikä johtuu ainakin osittain siitä, että Leonard Merrick kirjoitti hänen seikkailuistaan vain yhden kirjan, osti suurimman osan sen painoksesta ja tuhosi sen pian julkaisun jälkeen. Syytä tähän ei oikeastaan tiedetä. Merrick itse piti teostaan surkeana, mutta Masosen mukaan toinen selitys saattaa piillä Bazalgette-nimessä. Sir Joseph Bazalgette oli Merrickin aikalainen ja aateloitu brittiläinen herrasmies, ja voi olla, ettei hän halunnut nimeään yhdistettävän naisetsivästä kertovaan kirjaan.
Kaikki tämä on kuitenkin spekulaatiota, mutta kiinnostavaa sellaista. Ja sitähän Masosen kirjasta löytyy. Itse tarina haukkaa 122-sivuisesta opuksesta vain noin yhdeksänkymmentä sivua. Kymmensivuinen esipuhe ja erittäin runsaat huomautukset ovat vähintään yhtä kiinnostavia kuin tarina itsessään ja nostavat suomennoksen arvoa merkittävästi. Esipuheessa Masonen käy läpi muun muassa Miriam Leaa edeltäneitä naisetsiviä sekä teoksen historiaa. Huomautuksissa puolestaan syvennytään pieteetillä kirjan yksityiskohtiin, jotka muuten menisivät nykylukijalta helposti ohi.
Mutta entäs varsinainen tarina sitten? Juoni on seuraavanlainen: sekalaisia töitä tehnyt Miriam Lea päätyy etsiväksi lehti-ilmoituksen perusteella. Hänen tehtävänsä on löytää eräiden pankkiirien palveluksessa ollut entinen konttoripäällikkö, joka on kavaltanut suuren summan rahaa. Tutkimukset vievät hänet vauhdikkaalle matkalle ympäri maailmaa.
Masosen mukaan Naisetsivä n:o 3 ”on kuin kaunokirjallista marmiittia: sitä joko rakastaa tai vihaa”. Päiväkirjan muotoon kirjoitettu kirja kuvaa tapahtumia päähenkilön näkökulmasta, joka tuo tarinaan henkilökohtaisen sävyn mutta jättää luonnollisesti paljon asioita arvailun varaan. Jokainen, joka on kirjoittanut päiväkirjaa, tietää, että sen kirjoittamisessa on tiettyjä konventioita, jotka asettavat kerronnallisia rajoitteita.
Esimerkiksi Miriam Lean ulkonäköä ei kirjassa kuvailla. Ehkäpä siksi kirjan kantta koristaa Englannin kuningattaren Viktorian lapsenlapsen, Patricia Ramsayn (1886–1974), kuva. Kirja sisäsivuilla on puolestaan yhdysvaltalaisen Charles Dana Gibsonin piirroksia. Gibson on tunnettu ennen kaikkea Gibsonin tytöstään, joka oli tyylitelty versio 1900-luvun alun itsenäisestä amerikkalaisesta naisesta. Ja nimenomaan itsenäinen ja omapäinen Miriam Lea on, jos jotain, joten siinä mielessä kirjan kuvitusratkaisut ovat onnistuneita.
Suomennoskin on vallan mainio. Tarinaa ei voi pitää erityisen jännittävänä, mutta aivan kuten monien 1800-luvun kauhuromaanien kohdalla, ei Merrickinkään teosta pidä lukea vasten nykyisiä dekkareita. Kaunokirjallista marmiittia tai ei, Merrickin teos on kiinnostava palanen jännityskirjallisuuden historiaa.
Mitä muut ovat sanoneet samasta teoksesta:
