Kirjabloggaajien joulukalenteri, 1. luukku

Kirjabloggaajien joulukalenteri on taas täällä! Seuraavan 24 päivän aikana kirjabloggaajat tarjoilevat kirjallista sisältöä niin somessa kuin omissa blogeissaan. Tyyli on vapaa, kunhan aihe liittyy jollain tapaa kirjallisuuteen. 

Tänä vuonna päätin varata itselleni ensimmäisen luukun. Vasta sen jälkeen aloin miettiä, mistä kirjoittaisin. Päädyin pohtimaan suomentamista ja suomen kieltä, koska työni kiertyy niin vahvasti äidinkielen ympärille.

Uusia ja vanhoja käännöksiä

Kuva: Niina Tolonen / Yöpöydän kirjat.

Miksi kirjoja käännetään uudelleen? Tämä on erinomainen kysymys, johon on itse asiassa montakin vastausta. Pentti Saarikoski ei tunnetusti osannut kovin hyvin englantia, mikä oli tiedossa jo runoilija-kääntäjän elinaikana. Siitä huolimatta hän suomensi englantilaisen kirjallisuuden merkkiteoksia James Joycen Odysseuksesta J. D. Salingerin Sieppariin ruispellossa.

Käännökset tekivät kauppansa, mikä saattoi olla osasyy siihen, että Saarikosken annettiin suomentaa jatkossakin. Kesti 43 vuotta ennen kuin Siepparista ruispellossa julkaistiin uusi suomennos. Kirjan uudelleen kääntäneen Arto Schroderuksen mukaan Saarikoski ”hutiloi, keksi asioista omasta päästään ja myös lyhenteli alkutekstiä”.

Onko Saarikosken Sieppari ruispellossa -suomennos sitten ylipäätään J. D. Salingerin kirja vai jotakin ihan muuta? Kuinka paljon kääntäjä voi ottaa vapauksia alkutekstin suhteen? Saarikosken sooloilu on oma lukunsa, mutta silti suomennos on aina tulkinta. Siksi Saarikosken Sieppari ruispellossa -käännös voi olla edelleen ihan nautittava kirja, vaikka se ei olekaan välttämättä kaikilta osin uskollinen alkutekstille.

Tänä päivänä suomentajan on osattava kieltä, josta kääntää, mutta silti kustantamot joutuvat edelleen luottamaan siihen, että kääntäjä tietää, mitä tekee. Englannista tehtyjen käännösten kohdalla kustannustoimittajat osaavat vielä todennäköisesti lukea alkutekstiä ja esittää sen perusteella korjauksia, mutta entä jos alkuteos onkin kirjoitettu arabiaksi tai kiinaksi?

Suomentajat eivät koskaan käännä sanoja peräjälkeen vaan yrittävät miettiä, miten saman asian voisi sanoa sujuvasti suomeksi. Vaihtoehtoja on monia, ja suomentaja joutuu koko ajan punnitsemaan erilaisia vaihtoehtoja. Suomentaja Einari Aaltonen tiivisti asian äskettäin Kulttuuritoimituksen haastattelussa:

”Kääntäminen on tulkitsemisen taidetta ja likiarvojen estetiikkaa, ja se tapahtuu aina tiettynä hetkenä ajassa, ehkä kaukanakin siitä hetkestä, jolloin teos on alun perin ilmestynyt. Kääntäjällä on aina oman aikansa arvot ja asenteet, ja kun hän lukitsee tietyn tulkinnan tekstistä, se on aina tietyn ajan tuote, vaikka alkutekstillä olisi potentiaalia puhutella yli aikakausien.”

Tästä on nimenomaan kyse, kun maailmankirjallisuuden klassikoista laaditaan uusia käännöksiä. Olen lukenut John Steinbeckin Vihan hedelmät Alex Matsonin vanhana käännöksenä. Tarina on varmasti enemmän tai vähemmän sama, mutta kyllähän yli viisikymmentä vuotta vanha käännös on muodoltaan ja sanavalinnoiltaan nykysuomen näkökulmasta kankea. Muun muassa tästä syystä on tärkeää, että Steinbeckin mestariteos on käännetty uudestaan.

Englannin kieli on vallannut yhä enemmän alaa, mikä näkyy siinä, että erilaiset englannin kielen rakenteet näkyvät suomeksi kirjoittavien teksteissä. Enää ei tehdä asioita, vaan ne maagisesti tulevat tehdyksi jonkun toimesta. Hyvin laaditut suomennokset ovat osa sitä projektia, jolla suomen kieli pidetään elinvoimaisena.

Myös Miguel de Cervantesin Don Quijote on suomennettu kahdesti. Ensimmäisen suomennoksen laati J. A Hollo vuosina 1927–1928 ja toisen Jyrki Lappi-Seppälä vuonna 2013. Muistan, että aloitin joskus lukemaan J. A. Hollon käännöstä, mutta uuvuin ensimmäisen sadan sivun kohdalla. Ehkä kyse oli kirjasta, ehkä suomennoksesta. Ehkä joskus vielä palaan Don Quijoten pariin, mutta luulen, että tartun silloin kirjan tuoreempaan suomennokseen.  Suomen kieli kuitenkin jatkaa kehitystään, ja voi olla, että seuraavan kerran Don Quijote käännetään suomeksi vuonna 2080.

Millaisia ajatuksia tämä herättää? Oletko verrannut keskenään eri suomennoksia? Onko suomennoksella mitään arvoa, jos kerran kirjan voi lukea myös alkukielellä?

Vihan hedelmät ja Don Quijote on kumpikin käännetty kahdesti. Kuvassa molempien kirjojen käännökset. Kuva: Kirjamies.

Seuraava luukku avautuu huomenna 2.12. Tuulevin lukublogissa!

Kokonaisuudessaan Kirjabloggaajien joulukalenteri 2021 näyttää tältä:

1. Kirjamies

2. Tuulevin lukublogi

3. Hemulin kirjahylly

4. Ankin kirjablogi

5. Tarukirja

6. Luetaanko tämä?

7. Kirjan jos toisenkin

8. Kirja vieköön!

9. Tyhjä!

10. Kirjakaapin kummitus

11. Kirjasähkökäyrä

12. Mrs Karlsson lukee

13. Kirjarouvan elämää

14. Kirjan jos toisenkin

15. Kartanon kruunaamaton lukija

16. Kirjojen kuisketta

17. Kirjaluotsi

18. Yöpöydän kirjat 

19. Luettua ja maistettua

20. 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä

21. Tuijata

22. Kirjakko ruispellossa

23. Kirjapöllön huhuiluja

24. Amman lukuhetki

16 kommenttia Kirjabloggaajien joulukalenteri, 1. luukku

  1. Tuulevin lukublogi 1.12.2021 at 11:56

    Suomentaminen ja kääntäminen ylipäänsä ovat todella kiinnostavia ja tärkeitä aiheita. Arvostan suomentajia suuresti, sillä suomen lisäksi vain englanniksi pystyn lukemaan kirjoja. Mielestäni pitäisi nykyistä enemmän suomentaa muista kielistä kuin englannista, jottei lukemisemme yksipuolistuisi entisestään. Mitähän kaikkia aarteita maailmassa julkaistaankaan!

    Vastaa
    1. Kirjamies 2.12.2021 at 10:50

      Samaa mieltä. Harmillisesti edelleen monia kirjoja käännetään englannin kautta, jos alkukieli on jokin vähän “harvinaisempi”. Esimerkiksi Han Kangin kaksi ensimmäistä suomennosta tehtiin englanninkielisten käännösten pohjalta. Sen sijaan viimeisin, Valkoinen kirja, käännettiin suoraan koreasta!

      Vastaa
  2. Anki+Heikkinen 1.12.2021 at 14:52

    Todella hyvä aihe!
    Minusta on hyvä, että nykyään kääntäjältä vaaditaan hyvää kielitaitoa. Tuntuu nykypäivänä aika absurdilta tuo Saarikosken touhu.

    Vastaa
    1. Kirjamies 2.12.2021 at 10:34

      Eihän toki kaikki suomentajat tänä(kään) päivänä ole välttämättä kääntämisen ammattilaisia, mutta aika moni kokee englannin kielen osaamisensa olevan sitä tasoa, että pystyy laatimaan siitä käännöksen. Suomentaminen on kuitenkin paljon muutakin kuin vain sanojen vaihtamista toisiin.

      Vastaa
  3. riitta k 1.12.2021 at 16:38

    Meillä on upeita kääntäjiä ja arvostan todella heidän työtään. On hienoa, että suomeksi lukevan ulottuville tuodaan kirjallisuutta maailmalta. Joku kääntäjä on sanonut, ettei kielen hallinta pelkästään riitä. On oltava perehtynyt myös suomennettavan kirjan kulttuuriympäristöön.

    Vastaa
    1. Kirjamies 2.12.2021 at 10:44

      Yhtä lailla on pohdittava, miten asia sanotaan suomeksi eikä vain kääntää sanoja. Hyvä esimerkki on englannin kielen pronominit “he” ja “she”, jotka sisältävät aina tiedon kyseisen henkilön (oletetusta) sukupuolesta. Joskus ne voi vain kääntää “häneksi”, mutta toisinaan voi olla tarpeen viitata henkilöön nimellä tai jollakin toisella määreellä.

      Vastaa
  4. Gregorius 2.12.2021 at 11:09

    Sana sanalta -kääntämisen rajat tulevat tosiaan nopeasti vastaan, ja haastavaksi menee kun pitää yrittää jahdata sävyjä ja tunnelmia…tuli mieleen vaikkapa joku aika sitten lukemani Tagoren romaani, jonka esipuheessa pohdittiin sitä ongelmaa, että kun bengalin kieli on kuulemma luonnostaan varsin korkeasti reettorista, niin sellaiset ilmaisut jotka kuulostavat bengaliksi ihan normaaleilta ja tavallisilta ovat monessa muussa kielessä sitten naurettavan pompöösejä, eli suoraan kääntämällä tekstin sävy muuttuu. Tai vaikka Jane Austenin varsin monimutkaisten ja nyansseja täynnä olevien kohteliaisuusfraasien kâäntyminen suomeksi…

    Mieleen tuli myös lukemani Natsume Sosekin englanninnos I Am a Cat, jossa kääntäjät olivat ilmeisesti päättäneet ottaa aikamoisia vapauksia käännöksessä, tavoitteena oli tavoittaa oikea tunnelma, sävy, henkilöpsykologia jne jotka hämärtyisivät sanatarkassa käännöksessä.

    Joskus on pohdituttanut että miksi tuntuu että käännösten kieli tuntuu vanhenevan nopeammin kuin alkukielisten teosten (ja josta syystä uusia käännöksiä tarvitaan). Onko siinä sitten joku kulttuurinen vaikutus, että toisen maan ja kulttuurin teokset ovat kuitenkin niin sidoksissa omaan kulttuuripiiriinsä, joka kehittyy omaan tahtiinsa ja suuntaansa, niin ero repeytyy nopeammin, ja alkukielinen kirjallisuus pysyy myös kontekstiltaan jatkuvasti tutumpana, ja paitsi heijastaa myös vaikuttaa omaan kulttuuriinsa ja kieleensä…

    Vastaa
    1. Kirjamies 3.12.2021 at 09:44

      Todella mielenkiintoisia huomioita! Toki, kuten kirjoitin, myös käännökset voivat olla omalla tavallaan klassikkoja, eikä suinkaan tuorein suomennos ole välttämättä se paras. Toisaalta uusia käännöksiä tehdään Suomessa kovin harvoin, ja väittäisin, että näissä tapauksissa tavoitteena on tuottaa mahdollisimman laadukasta jälkeä.

      Mitä tulee alkukielisten teosten ja käännösten eritahtiseen “vanhenemisaikaan”, niin varmaan siihen vaikuttaa juuri se, että käännökset ovat omana aikanaan syntyneitä tulkintoja. Tästä näkökulmasta on erityisen kiinnostavaa, että tänä syksynä ilmestyi Juha Hurmeen uusi “suomennos” Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. Kiven kirjassa on paljon sellaista sanastoa, joka ei nykylukijalle välttämättä aukea, mutta kukaan tuskin ajattelee, että Hurmeen versio tekisi alkuperäisen jotenkin tarpeettomaksi.

      Vastaa
  5. Mari/Mrs Karlsson lukee 12.12.2021 at 12:47

    Kirjallisuuden kääntäminen on lempiaiheitani! Itse en ole sitä kuitenkaan tohtinut kokeilla, sillä vaikka olen nyt 20 vuoden aikana oppinut ruotsin kielen vivahteet ja kulttuurin niin olen samalla erkaantunut suomen kielestä niin paljon, että käyttämäni suomi voi olla jo osittain vanhentunutta. Mutta juuri tämän vuoksi ihailen suuresti kaikkia loistavia kääntäjiä, joita meiltä onneksi löytyy. Toivoisin vain kustantajien laajentavan rohkeammin kielivalikoimaansa.

    Vastaa
    1. Kirjamies 15.12.2021 at 11:24

      Pahoittelut myöhäisestä vastauksesta! Teen näin joulun aikaan kahta eri työtä, joten blogihommat eivät aina ole päällimmäisenä mielessä.

      Itse olen suomentanut vain englanniksi haastattelemieni henkilöiden sitaatteja. Periaatteessa helppo homma, mutta lopputulos kuulostaa usein hämmentävästi englannilta, vaikka onkin suomeksi kirjoitettu 🙂

      Myös kustannettavien käännöskirjojen kielivalikoima on laajentunut, vaikka valtaosa suomennoksista tehdäänkin edelleen englannista tai ruotsista. Esimerkiksi Sampsa Peltonen kääntää arabiasta, Rauno Sainio ja Riina Vuokko kiinasta, ja käytännössä kaikki japanilaisetkin teokset on nykyään suomennettu suoraan alkukielestä.

      Vastaa
  6. Jane / Kirjan jos toisenkin 15.12.2021 at 00:02

    Kirjan jos toisenkin -blogissa aukesi sittenkin 14. luukku 🙂 Kiitos jos viitsit muokata listaan 😊 Hyvää joulua 🎄🧑‍🎄🎁

    Vastaa
    1. Kirjamies 15.12.2021 at 09:00

      Muokattu 🙂 Hyvää joulua!

      Vastaa
  7. Soundalicious 19.12.2021 at 15:16

    Vanhat suomennokset ovat kyllä erikoisia, sillä sanojen merkitys on voinut sadassa vuodessa muuttua niin, että teksti kuulostaa todella oudolta. Luin juuri Dr Jekyll and Mr Hyde kirja alkuperäisen suomennoksen ja kyllä välillä oli vaikeaa…

    Vastaa
    1. Kirjamies 2.1.2022 at 13:04

      Vanhat suomennokset ovat toisinaan vaikeita, mutta yleensä kun sen aikaisen tyylin kanssa pääsee sinuiksi, niin homma alkaa sujua. Uusia suomennoksia on kuitenkin syytä laatia jatkuvasti. Silti vanhojakin suomennoksia paketoidaan toisinaan uusiin kansiin. Näin on esimerkiksi tehty Victor Hugon Kurjien kanssa. Viimeisin painos on julkaistu vuonna 2019, mutta käännös on edelleen sama Eino Voionmaan suomennos vuosilta 1927–1931, vieläpä lyhennettynä.

      Vastaa
  8. Tuijata 21.12.2021 at 07:37

    Kiinnostavaa pohdintaa käännöksistä. Kieli elää ajassa ja siksi saman kirjan eri käännökset kertovat alkutekstin lisäksi siitä. Joskus ammoin opiskeluaikoina tein tutkielman Huckleberry Finnin kahdesta käännöksestä, ja nyt siitä on jo kolmas.

    Ja sitten päivänpolttavaan asiaan. Tässä olisi joulukalenterin luukun 21 juttu: https://tuijata.com/2021/12/21/kirjabloggaajien-joulukalenteri-2021-luukku-21/ (en löytänyt koontiviestiäsi, siksi täällä). Kiitos kalenteri-isännlinnistä ja hyvää joulua!

    Vastaa
    1. Kirjamies 2.1.2022 at 13:06

      Kiitos linkistä! Hieman vastaus kesti, joten hyvää alkanutta vuotta tässä vaiheessa 🙂

      Vastaa

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.