Eddie Jaku: Maailman onnellisin mies

Holokausti eli juutalaisten kansanmurha toisessa maailmansodassa on käsittämättömyydessään niin julma ja laajaa tapahtuma, ettei se tunnu mahtuvan minkään moraalisen viitekehyksen sisälle. Jäljelle jää vain todellisuuden kuvaus. Keskitysleirien kauheudet omakohtaisesti kokeneita ei ole enää montaa jäljellä, mutta satavuotias Eddie Jaku on poikkeus. Maailman onnellisin mies ­­-teos on Jakun elämäntarina ja takakannen tekstin mukaan myös ”syvällisen viisas ja lohdullinen elämänopas onnellisuudesta”.

Kirjan tiedot

Eddie Jaku
Maailman onnellisin mies

Aula & Co
178 s.

Myönnän tarttuneeni kirjaan hyvin skeptisenä. Mitä tekemistä holokaustilla on onnellisuuden tai lohdullisuuden kanssa? Onko moraalisesti kestävää, että äärimmäisestä julmuudesta selvinnyt johtaa kokemuksistaan elämänohjeita? Voiko tuloksena olla mitään muuta kuin latteuksia? Voiko holokaustista oppia mitään? Kansitekstien perusteella Jakun kirja on kuin aikakauslehtien selviytymistarina (tosin potenssiin kymmenen kerrottuna), jossa erilaiset koettelemukset nähdään poikkeuksetta ihmistä jalostavina tekijöinä.

Kaikeksi onneksi Maailman onnellisin mies on parempi kirja kuin mitä sen markkinointiteksti antaa ymmärtää. Jokaisen luvun nimeen on tallennettu jonkinlainen elämänohje, kuten vaikkapa, että ”monet asiat ovat arvokkaampia kuin raha”, mutta näitä ei mitenkään erityisesti alleviivata varsinaisessa tekstissä. Suurimmalta osin Jaku keskittyy kertomaan omaa elämäntarinaansa, mikä on hyvä asia.

Kirjallisessa mielessä Maailman onnellisin mies ei ole erityisen sujuva. Tämä johtunee siitä, että kirja on kirjoitettu alkujaan englanniksi, joka ei ole syntyjään saksanjuutalaisen Jakun äidinkieli. Teksti ei siis ole kovin rikasta, ja se kulkee hieman kulmikkaasti. Keskeistä on kuitenkin tarina, ja Aki Räsäsen suomentamaa tekstiä lukee mielellään.

Tällaisilla yksinkertaisilla lankkulavitsoilla Auschwitzin vangit nukkuivat. Kuva: Jason M Ramos / Wikimedia Commons.

Suurimman osan kirjasta haukkaavat Jakun keskitysleirikokemukset, joiden kammottavuutta kirjan kankeahko kerronta vain korostaa. Kuvaukset lankkulavitsoille ahtautuneista, kylmyyteen kuolevista ihmisraunioista, tai lapsista joiden pää murskataan seinään, järkyttävät. Keskitysleirillä vain ne, joilla oli onnea, selviytyivät. Jaku oli yksi heistä:

Kolme erillistä kertaa minua oltiin viemässä kaasukammioille, ja parikymmentä metriä ennen kuin astuin sisään vartija huomasi nimeni, numeroni ja ammattini ja huusi: "172338 pois!" Kolme kertaa!

Keskitysleiriltä vapautuminen ei tarkoittanut automaattisesti parempaa elämää. Antisemitismi ei kadonnut toisen maailmansodan päätyttyä mihinkään, ja moni juutalainen pelkäsi aiheellisesti edelleen henkensä puolesta. Toiset riistivät itseltään hengen, koska eivät kyenneet käsittelemään kokemaansa mielessään. Tämä vapautumisen ristiriitaisuus näkyy hyvin myös Jakun kirjassa. Kesti vuosia ennen kuin Jakusta tuli ”maailman onnellisin mies”.

Juutalaisvastaisuus on edelleen kasvava ja näkyvä ongelma Euroopassa, ja monelle Euroopan juutalaiselle antisemitismi on arkipäivää. Maailman onnellisin mies ei ehkä onnistu elämänoppaana, mutta elämäkertana se antaa muistutuksen siitä, mihin ihmisten välinen viha voi johtaa.

Mitä muut ovat sanoneet samasta teoksesta:

"Eddie Jakun tarina on poikkeuksellisen koskettava, sillä hän on selviytymisensä jälkeen pystynyt valitsemaan vihasta vapaan ja myönteisen elämänasenteen." – Kirjavinkit / Seija

Sinua saattaa myös kiinnostaa:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.