Ammattini on sellainen, milloin minkinlaisiin ihmisnahkoihin sujahtamista. Pidän siitä. Tähän lyhyeen toteamukseen tiivistyy Olli Sarpon uuden pienoisproosakokoelman, Sisäolennoista, idea. Kirja koostuu muutaman sivun mittaisista pienistä tarinoista, joissa kirjailija pyrkii tarkastelemaan maailmaa milloin minkäkin ihmisen, olennon tai entiteetin silmin. Yhdessä tarinassa katossa roikkuva hämähäkki tarkastelee sairaalahuonetta ja toisessa mies haaveilee kirjoittavansa seuraavan Keltaisen kirjaston mestariteoksen. Maailma… Lue lisää →