Rautalankaa ja metallimusiikkia omaperäisesti yhdistelevän Viikatteen taival yhdeksi Suomen tunnetuimmista rock-yhtyeistä on kulkenut synkän jurnuttavista omakustanteista raikkaampaan ja melodisempaan ilmaisuun. Neljännesvuosisata meteliä on varsin hyvä syy paketoida yksiin kansiin yhtyeen kuin yhtyeen historia. Kirjoittajaksi on valikoitunut bändin ulkopuolinen hahmo, kustannustoimittaja ja sarjakuvaneuvos Asko Alanen, joka on aiemmin kirjoittanut elämäkerran näyttelijä Leo Jokelasta (2016). Valinta on osuva, sillä Viikate on tunnetusti lainaillut läpi uransa niin lyyrisiä kuin esteettisiä elementtejä suomalaiselokuvien klassikoista.
Kirjan tiedot
Asko Alanen
Viikate – 25 mollivuotta
Like
278 s.
Viikate – 25 mollivuotta ei ala alusta vaan melkeinpä lopusta. Vuonna 2019 yhtye juhlisti parhaana pidetyn albuminsa, Kuu Kaakon yllä, julkaisua kiertueen merkeissä. Tästä päästään melko luontevasti yhtyeen alkutohinoihin ja ensimmäisiin julkaisuihin. Vuonna 1997 alkujaan kaksijäseninen Viikate julkaisi Piinaava hiljaisuus -nimisen yksipuolisen kasetti-EP:n, jonka musiikki nojasi vahvasti Lyijykomppania-yhtyeen raskaaseen riffittelyyn.
Sen jälkeen yhtyeen julkaisutahti on ollut hengästyttävää: vuoteen 2022 mennessä yhtye on tuutannut pihalle kahdentoista täyspitkän lisäksi valtavan määrän singlejä, EP:itä, näiden kokoelmia sekä kaksi DVD-julkaisua. Alasen kirja käy nämä kaikki lävitse, mikä tuo tekstiin pientä luettelomaisuuden makua varsinkin kirjan loppupuolella.
Alanen kuitenkin tavoittaa varsin hyvin Viikatteelle tai sen johtohahmo Kaarle Viikatteelle ominaisen absurdin huumorin sävyttämän sananparren, mikä tekee tekstistä mukavaa luettavaa. Yhtyeen laulaja-kitaristi pääsee kirjassa laajemminkin ääneen, sillä kirjaan on sisällytetty aiemmin Soundissa julkaistu ja Kaarle Viikatteen itsensä kirjoittama kiertueraportti. Ratkaisu on oudohko eikä istu kokonaisuuteen kovin hyvin.
Läpi kirjan Alanen pitää fokuksen Viikatteen musiikissa, eikä esimerkiksi jäsenten yksityiselämää käsitellä muutamaa sivuhuomiota lukuun ottamatta lainkaan. Kirja ei myöskään tarjoa suurta dramatiikkaa, mitä nyt yksi kitara on lyöty keikalla tuhannen päreiksi. Alanen ei luo kohteeseensa kriittistä silmää, mutta bändi sen sijaan itse ruotii tekemisiään kyllä kiinnostavan moniäänisesti. Erityisesti Petäjäveräjät-albumin (2012) levytyssessioita moititaan hankaliksi. Nahkeimman arvion Viikate-levyistä tuntuu saavan puolestaan XII – Kouvostomolli (2016).
Vuonna 2022 yhtye on joutunut tosissaan pohtimaan uutta suuntaa, kun yhtyeen perustajajäsen Simeoni Viikate ilmoitti jättäytyvänsä bändin toiminnasta sivummalle kuulo-ongelmien vuoksi. Ovea pidetään Simeonille kuitenkin auki, sillä korvaavista kannuttajista huolimatta yhtye paistattelee promokuvissa kolmijäsenisenä.
Viikate – 25 mollivuotta tiivistää yhtyeen historian kompaktiin pakettiin. Virheet ovat vähäisiä ja detaljiluokkaa (esimerkiksi Kuu kaakon yllä -albumilta löytyvät Kouvostoliiton laulun säkeet I ja IX ei I ja IV, kuten yhdessä kohtaa mainitaan). Kirjan loppuun on koottu asianmukaisesti bändin diskografia ja jopa keikkahistoria.
Arvostelu on julkaistu aiemmin Impe.fi-verkkopalvelussa.
Mitä muut ovat sanoneet samasta teoksesta: