Brittiläinen antropologi Chris Stringer kuuluu eittämättä ihmisen evoluutiotutkimuksen kirkkaimpaan kärkeen. Tuoreeltaan suomennettu Vain yksi jäi toteaa jo otsikossa Stringerin lähtöasetelman: nykyihmisen evoluutio ei ollut suora linja arkaaisesta ihmisestä nykyiseen versioon vaan nykyihmisen rinnalla eli useita muitakin ihmislajeja, joista esi-isämme otti lopulta selkävoiton.
Stringerin mukaan on kuitenkin muistettava, että tähän kehitykseen mahtui mukaan myös paljon sattumaa. Nykyihminen eli pitkään Afrikassa erillisinä, kituliaina populaatiosaarekkeina jatkuvan uhan alla. Kynttilän liekki lepatti ja oli vähällä sammua moneen otteeseen. Mielenkiintoista on myös Stringerin pohdinta siitä, että emme oikeastaan tiedä miten nykyihminen ja neandertalinihminen näkivät toisensa kohdatessaan: ystävänä, vihollisena vai jopa saaliina?
Stringer on onnistunut teoksessaan puristamaan ansiokkaasti kasaan nykyistä tietämystämme ihmislajin evoluutiosta mutta myös evoluutiotutkimuksen historiasta. Lopullinen totuus ei löydy tämänkään kirjan kansien välistä, sillä jatkuvat uudet löydöt muuttavat ja korjaavat käsitystämme siitä, miten meistä tuli ainoa maailmaa kansoittava ihmislaji.
Kirjan tiedot:
Chris Stringer
Vain yksi jäi - miten meistä tuli ainoa ihmislaji
Gaudeamus
Suom. Jorma Keskitalo
333 s.
Arvostelu on julkaistu aikaisemmin Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta -lehden numerossa 4/2014.