Talouskasvun ja hyvinvoinnin välinen kytkös nähdään vallitsevassa taloustieteellisessä paradigmassa vahvana. Kaikki tietävät esimerkin yhteisestä kakusta, joka pitää ensin leipoa, jotta siitä riittäisi sitten jaettavaa. Kaikki saavat osansa kasvaneesta kakusta, vaikka näyttääkin siltä, että viime aikoina yhä pienempi osa on haukannut entistä suuremman osan paisuneesta kakusta.
Tuottaako talouskasvu siis hyvinvointia kaikille? Neljän kirjoittajan yhdessä koostaman kirjan mukaan ei. Hyvinvointia tuotetaan nimittäin mitä suurimmassa määrin myös kasvutalouden ulkopuolella, eikä talouden kasvukaan tarkoita välttämättä hyvinvoinnin kasvua.
Kirjoittajakunta jaottelee talouden kolmeen eri osa-alueeseen: ydintalouteen, paikallistalouteen ja globaalitalouteen. Ydintalous on kodeissa ja rahatalouden ulkopuolella tapahtuvaa ”näkymätöntä” työtä, jonka merkitys hyvinvoinnin kannalta on merkittävä, mutta joka ei bkt-käyriä väräyttele.
Paikallistalous laajentaa talouden perspektiiviä yhdistyksiin, järjestöihin sekä julkisin varoin palveluita ja hyödykkeitä tuottaviin toimijoihin. Paikallistalouteen luetaan myös paikallisesti toimivat yritykset, jotka hyödyntävät paikallisia voimavaroja ja markkinoita. Globaalitalous on sitten kilpailun ja voitontavoittelun kenttä, jossa suurin osa bkt:n mittaamasta kasvusta tapahtuu.
Kasvutalouteen keskittyessämme unohdamme helposti myös sen, ettei se toimi ekologisissa rajoissa. Fossiilienergian käyttäminen voi talouskasvun näkökulmasta olla näppärää, sillä esimerkiksi öljy peittoaa energianlähteenä uusiutuvat niin sanotusti kuusi–nolla, mutta hiilidioksidin kaasuttamista ilmakehään ei voida ainakaan ilmastonmuutoksen näkökulmasta pitää hyvinvointia lisäävänä tekijänä.
Kirjan esittämät visiot ovat optimistisia ja toiveikkaita. Jostakin on luovuttava, mutta tilalle on mahdollista saada paljonkin. Työajan lyhentäminen tai jopa osa-aikatyö vähentäisi riippuvuutta kasvutaloudesta ja lisäisi ihmisten aktiivisuutta ydin- ja paikallistalouksissa, millä olisi hyötyjä niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta. Menetettyä tuloa paikattaisiin perustulolla ja valtion työtakuulla.
Rohkeiden visioiden lisäksi kirja olisi kaivannut myös rohkeampaa kustannustoimitusta. Neljän kirjoittajan yhteistyön tulos ei solju vaan töksähtelee toistoon ja vaikealukuisuuteen. Tästä huolimatta Talous kasvun jälkeen tarjoaa kestäviä työkaluja laajempaan taloustieteelliseen keskusteluun.
Kirjan tiedot:
Maria Joutsenvirta, Tuuli Hirvilammi, Marko Ulvia & Kristoffer Wilén
Talous kasvun jälkeen
Gaudeamus
311 s.
Arvostelu on julkaistu aiemmin Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta -lehden numerossa 6/2016.