Nobel-voittajan kirja koostuu kymmenien ihmisten haastatteluista tai “todistuksista”, jotka on merkitty muistiin pian onnettomuuden jälkeen. Itse kirja julkaistiin kuitenkin vasta yli kymmenen vuotta onnettomuuden jälkeen, sillä kirjailija ei tuntunut keksivän tapaa kirjoittaa Tšernobylistä.

Kirja lyö ilmat pihalle. Onnettomuuden synnyttämiä tulipaloja riensi sammuttamaan joukko palomiehiä, joilla ei ollut minkäänlaisia suojavarusteita. He todennäköisesti estivät entistä suuremman katastrofin, mutta kuolivat oksentaen omia sisälmyksiään. Valtiovalta valehteli ihmisille estääkseen suuremman paniikin, mutta alisti siinä sivussa satoja ihmisiä tappavalle säteilylle.

Kirjassa sota on helpompi sisäistää kuin Tšernobyl. Ydinvoimalaonnettomuus muutti alueen epämaaksi, joka on olemassa, mutta jonne ihmiset eivät voi elinaikanaan palata. Syytä – näkymätöntä tappavaa säteilyä – on mahdoton sisäistää. On irvokasta, että tuhansien ihmisten kodit ovat nykyisellään extreme-turismin retkikohde.

Mitä muut ovat sanoneet samasta teoksesta:

"Tšernobylista nousee rukous on sydämeenkäyvää tekstiä." – Hannu / Kirjavinkit

"Tarinoita lukiessa ei voi olla tuntematta tyrmistystä." – Kirjaluotsi

"Teksti on sisältönsä puolesta vankkaa asiaproosaa ja kielellisen ilmaisunsa puolesta romaanitaidetta." – Lumiomena

Arvostelu on julkaistu aikaisemmin Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta -lehden numerossa 3/2016.

Sinua saattaa myös kiinnostaa: