Kirjan hahmogalleria on vähintäänkin hupaisa. Jalkapuoli isoeno Anatoli Stepanovytš innostuu Tolikin flipperistä siinä määrin, ettei anna lopulta kenenkään muun pelata sillä. Äidin serkku Hryhorivna puolestaan uskoo fengshuihin ja epämääräisiin energioihin. Äidin ja sisaren lisäksi pakolaisten joukossa on myös Vladik-koira sekä kaksi kissaa, Zusja ja Drusja. Ja sitten on Polina: Tolikin sisaren ystävä, joka väittää olevansa orpo mutta jonka äiti opettaa filosofiaa miehitetyllä Krimillä.

Talon täyttyessä pakolaisista Tolikista tulee oman elämänsä sivustakatsoja. Lopulta Tolik hankkii itselleen tikapuut, joiden avulla hän pääsee kiipeämään talon yläkerrassa sijaitsevaan huoneeseensa niin, ettei hänen tarvitse törmätä kehenkään muuhun. Kuznjetsova kirjoittaa lyhyttä ja ytimekästä proosaa, jossa rivien välissä sanotaan toisinaan enemmän kuin riveillä. Kirjan suomennos on kuitenkin harmillisesti paikoin aika kankea ja sisältää kosolti kummallisia lauseita ja sanavalintoja, kuten vaikkapa tällaisia:

”Hylkäämättä rakkauttaan kimalteeseen, pisteihin ja blondattuihin kutreihin, hän tappoi kaneja paljain käsin ja tutki syvältä kanojen hedelmällisyyttä.”

Toisaalta kirjassa on myös onnistuneita sanavalintoja. Esimerkiksi Venäjän diktaattoria Putinia kuvaillaan riemukkaalla termillä ”kyrpiö”. Kirja kommentoi kiinnostavasti myös sukupuolirooleja. Tolik ei selvästi sovi perinteisen miehen muottiin. Hänellä on sama nimi kuin isoeno Anatolilla (Tolik on Anatolin diminutiivi), mutta silti nämä kaksi ovat kuin kahdesta eri maailmasta. Isoeno on loputtoman kiinnostunut tekniikasta ja on Tolikin lapsuudessa tykännyt rassata autoja ja yrittänyt pakottaa sisarenpoikansakin niiden pariin, vaikka tätä ei vähääkään kiinnosta.

Asiaa ei mitenkään erityisesti alleviivata, mutta nokkela lukija älyää kysyä, miksi Tolik nuorena, terveenä miehenä ei ole rintamalla Ukrainassa vaan Espanjassa viettämässä mukavaa elämää. Tolik tarjoaa perheelleen turvapaikan, mutta samalla tuntuu itse kamppailevan sen kanssa, ettei ole perinteisessä mielessä mies. Tätä ristiriitaa Tolik on selvästi paennut ostamalla talon Espanjasta, mutta lopulta sota pakottaa hänet tietyllä tavalla kohtaamaan oman itsensä.

Tikapuissa sota on alati läsnä ihmisten eleissä, sanoissa ja ajatuksissa. Tämä ei kuitenkaan tee kirjasta synkkää. Jokaisella kirjan hahmolla on omat puutteensa, ja perhe tuo kustakin esiin niin hyvät kuin huonot puolet. Ja vaikka sota ei lopukaan, asiat kääntyvät lopussa parhain päin. Se saa hyvälle mielelle.

Mitä muut ovat sanoneet samasta kirjasta:

"Kuznjetsova tasapainoilee keveän ja vakavan välisillä tikapuillaan taitavasti, sortumatta liikaa sentimentaalisuuteen." – Kirjaluotsi

"Mikä kirjoittaja! Tikapuut on romaani, joka ei unohdu." – Kotona kirjassa

"[M]inä ja Kuznjetsovan romaani emme oikein kohdanneet toisiamme." – Kirjahamsterin lukuvinkit

Sinua saattaa myös kiinnostaa: