Posts tagged pienproosa

Olli Sarpo: Vajantoja

ka tiivistää olennainen? Olli Sarpon novellikokoelmien trilogia huipentuu viimeiseen osaan, jonka yhdistävä tekijä on edellisten osien tavoin jokin suomen kieliopin sijamuoto. Vajanto on abessiivin vanhentunut suomenkielinen nimitys, joka ilmaisee jonkin asian puuttumista. Kirja- ja puhekielessä sitä käytetään verrattain harvoin. Tarkoittaako tämä sitä, että elämämme on täynnä iloa ja riemua, josta ei puutu mitään, kun emme kerran käytä puutetta ilmaisevaa sijamuotoa?

Lue lisää

Olli Sarpo: Sisäolennoista

Ammattini on sellainen, milloin minkinlaisiin ihmisnahkoihin sujahtamista. Pidän siitä. Tähän lyhyeen toteamukseen tiivistyy Olli Sarpon uuden pienoisproosakokoelman, Sisäolennoista, idea. Kirja koostuu muutaman sivun mittaisista pienistä tarinoista, joissa kirjailija pyrkii tarkastelemaan maailmaa milloin minkäkin ihmisen, olennon tai entiteetin silmin. Yhdessä tarinassa katossa roikkuva hämähäkki tarkastelee sairaalahuonetta ja toisessa mies haaveilee kirjoittavansa seuraavan Keltaisen kirjaston mestariteoksen. Maailma… Lue lisää