Antti Halme: Rokkikukkopilli

Jos haluaisin tietää jotain tietoturvasta, kysyisin varmaankin Mikko Hyppöseltä. F-Securen tutkimusjohtajana työskentelevä Hyppönen on kysytty puhuja ympäri maailmaa, sillä hän on seurannut alaa 1990-luvun alusta lähtien. Nyt Hyppönen debytoi tietokirjailijana. Esikoisen nimi on yksinkertaisesti Internet.

Kirjan tiedot

Antti Halme
Rokkikukkopilli
Atena
300 s.

Tästä asetelmasta ponnistaa Antti Halmeen romaani Rokkikukkopilli. Halme kirjoittaa tiivistä ja iskevää tekstiä, jonka lukeminen käy kuin itsestään. Kerrontaa ryyditetään runsaalla määrällä englanninkielisiä lainasanoja, mikä sopii sinänsä kirjan teemaan ja sen hahmojen suuhun. Joissakin kohdissa suomalainen vastine olisi tosin ollut parempi vaihtoehto. Esimerkiksi manbun kääntyy suomeksi luontevasti esimerkiksi mutturaksi. Tekstiin on myös jäänyt muutama harmillinen nimivirhe, kuten vaikkapa Paul Coelho tai Curt Cobain.

Halme kuljettaa tarinaa Leevin ja Jessen ohella myös Alinan, Leevin tyttären, näkökulmasta. Kaikki kolme hahmoa tuntuvat uskottavilta mutta myös aika karikatyyrimäisiltä. Vahvimmin tämä näkyy Jessessä, joka on ulkonäkönsä puolesta kuin Guns n’ Roses -yhtyeen kitaristi Slash, jolla on vain Paul Stanleyn rintakarvat.

Noin muuten Jesse on hahmona kävelevä klisee. Menestys on tuonut rahaa ja kuuluisuutta, mutta samalla viinasta ja huumeista on tullut arkipäivää. Lisäksi on ahne manageri ja levy-yhtiöiden pukumiehet, jotka vaativat suurelta tähdeltä jälleen uutta hittilevyä. Jos tarina tuntuu tutulta ja kuluneelta, niin se johtuu siitä, että se on sitä.

Leevi taas on ilmiselvästi Jessen vastakohta: empaattinen, hiljainen ja tylsä. Myös Alina on hahmona aika tavanomainen. Teini-ikäinen tyttö on nuortenkirjakamaa parhaimmillaan tai pahimillaan: erilainen ja koulukiusattu mutta jollain tapaa lahjakas.

Keskeiset hahmot ovat siis latteita, mutta Halmeen heille kirjoittama dialogi tekee heistä vähän omaperäisempiä. Jessen puheenparsi on huvittavalla tavalla sekoitus englantia ja 30 vuotta muualla asuneen ihmisen suomea rinsessoineen ja swägeineen. Leevi taas töksäyttelee ja sanoo asioita suoraan, mikä aiheuttaa koomisia tilanteita muun muassa vanhempainillassa. Myös Alinan kohdalla Halme onnistuu tavoittamaan uskottavasti teini-ikäisen tytön mielenmaiseman.

Rokkikukkopilli pysyy kiitettävän sujuvana aina loppuun asti, mutta viimeiset tarinanlangat vedetään kirjan viimeisessä luvussa yllättävän nopeasti yhteen. Pitkin kirjaa viitataan Jessen lapsuuden traumaan, mutta sen merkitys jää kokonaisuuten kannalta aika pinnalliseksi. Lisäksi ihan viimeisillä sivuilla Halme sovittaa vielä yhtä konfliktia Jessen ja Leevin välille, mutta tämäkin käänne kuitataan yhdellä keskustelulla.

Rokkikukkopilli onnistuu olemaan ajoittain hauska ja yllättäväkin, mutta kaikki tarinan osaset eivät ole tasapainossa. Kiirehditty loppu jättää vaikutelman, että tekijä on vain halunnut laittaa tarinalle pisteen.

Mitä muut ovat sanoneet samasta teoksesta:

"[– –] kaikinpuolin ihana lukukokemus." – Kini / Kirjavinkit

"Kirjan nimi on pöljä, oivalluksen taso on kauniisti sanottuna alhainen eli matala." – Kirjallisia

"Romaani hieman lässähtää loppua kohti, koska kirjailija on kirjoittanut tarinasta liiankin optimistisen ja vähän siirappisen." – Juha Pikkarainen / Koti-Lappi

Sinua saattaa myös kiinnostaa:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.