Sirpin ja vasaran välissä

Paula Havaste: Pronssitähti

Viron sosialistinen neuvostotasavalta eli vuonna 1949 kiihkeän kollektivisoinnin aikaa. Neuvosto-Viron puoluejohtaja Nikolai Karotamm oli vielä saman vuoden alussa kirjelmöinyt Moskovaan, että maatalouden kollektivisointi veisi 2–3 vuotta, mutta Stalinille tämä ei kelvannut. Kun ihmisiä ei saatu kolhooseihin hyvällä, päätettiin reformi toteuttaa väkipakolla. Vastahankaiset ihmiset kyyditettiin Siperiaan, mikä motivoi kummasti jäljelle jääneitä liittymään valtion omistamiin yhteistoimintatiloihin. Vuodenkierron kääntyessä syksyyn jo 78 prosenttia tiloista oli kollektivoitu. Lopputulos oli paitsi inhimillinen myös taloudellinen katastrofi: maataloustuotanto romahti eikä tyydyttänyt edes paikallista tarvetta viennistä puhumattakaan.

Tähän historialliseen ajanjaksoon sijoittuu myös Paula Havasteen uusi pienoisromaani Pronssitähti. Päähenkilö on saarenmaalainen maatilanemäntä Vilja, jonka aviomies Villem palkitaan sosialismin saavutuksia ylistävästä runostaan. Tästä hyvästä miehenon matkattava maan pääkaupunkiin Tallinnaan kunniamerkkiä hakemaan.

Muotonsa puolesta Pronssitähti on Havasteelle selvästi kirjallinen hengähdystauko. Neliosainen Vihat-sarjasijoittui 1100-luvun Suomeen ja käsitti yhteensä yli 1000 sivua. Tämän rinnalla toisen maailmansodan jälkeisestä Virosta kertova parisataasivuinen pienoisromaani voi tuntua pieneltä. Pronssitähti on tuskin myöskään uuden trilogian (tai tetralogian!) alkusysäys. Kyseessä ei kuitenkaan ole välityö, vaan kirja toimii nimenomaan siksi, että ylimääräiset rönsyt on karsittu ja kerrontaan on tiivistetty vain olennainen.

Kuten Havasteen aiemmissakin teoksissa, myös Pronssitähdessä keskeisessä roolissa ovat vahvat naishahmot sekä historiallisesti tarkka arjen kuvaus. Kirja ei peittele sosialistisen suunnitelmatalouden sortoa, mutta ei toisaalta kompastu myöskään halpaan osoitteluun tai jälkikäteiseen tuomitsemiseen. Tiivis muoto vaatii kuitenkin historiallisen kontekstin tuntemusta, sillä asioita ei selitetä puhki vaan niihin lähinnä viitataan.

Neuvosto-Viron sosialistinen järjestelmä piirtyy kirjassa esiin realistisesti. Teoriassa tasa-arvoisessa järjestelmässä kaikki vetävät välistä ja eliitti pitää omia juhliaan. Viranomaisille kieliminen pysyy kurissa, koska jokaisella on omalla kontolla jotain sellaista, josta saattaisi seurata kyyditys Venäjälle. Kaikki pelkäävät sitä päivää, kun musta auto kurvaa pihaan; onko tänään minun vuoroni?

Kukaan ei aidosti usko sosialistiseen unelmaan, vaan jokainen pyrkii oman asemansa ja vaikutusvaltansa rajoissa pärjäämään tai hyötymään jollakin tavalla. Seksuaalivähemmistöön kuuluminenkin on asia, josta kaikki tietävät, mutta kukaan ei puhu, koska omissa ongelmissa on riittämiin setvittävää.

Pronssitähdessä on kyse lopulta universaaleista asioista. Se herättää eloon historiallisen ajanjakson ja sen ihmiset pelkoineen, toiveineen sekä ilon ja surun aiheineen. Historiallisen tarkkuutensa ja vahvan tarinansa vuoksi Pronssitähti on kirja, jonka voisi kuvitella kiinnostavan myös eteläisen naapurimaamme lukijoita.

Paula Havaste. Kuva: Marek Sabogal.

Kirjan tiedot:
Paula Havaste
Pronssitähti
Gummerus

Tämä blogaus on osa kirjablogistien yhteistä joulukalenteria 2018. Joulukalenterissa kukin kirjabloggaaja julkaisee kirja-aiheisen blogauksen kalenterin jokaisena päivänä. Kurkista myös joulukalenterin kahdeksanteen (Lukijan roolissa) ja kymmenenteen (Aina joku kesken) luukkuun.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.