Ossi Nyman: Patriarkaatti

Erinomaisella esikoisromaanillaan suomalaista työttömyyttä kommentoinut Ossi Nyman kohahduttaa myös toisella romaanillaan. Patriarkaatti on nimittäin tarina naisia saalistavasta sarjamurhaajasta. Kirja ravistelee lukijaansa ja jakaa mielipiteitä varmasti voimakkaammin kuin debyyttiteos.

Patriarkaatin kertoja muistuttaa monella tapaa Röyhkeyden (lue arvio täältä). vastaavaa. Sarjamurhaajaksi ryhtyvän Maurin sisäinen puhe on samalla tavalla lempeän jutustelevaa ja jollain tapaa vastuutonta, mikä tietysti vain alleviivaa hänen tekojansa kamaluutta. Kirja onnistuukin paikoin aiheuttamaan lukijassaan todellista vastenmielisyyttä, mikä on luettava ansioksi. Kaunokirjallisuuden tulee herättää lukijoissaan kaikenlaisia tunteita, myös ällötystä:

Polvistuin ruumiin viereen ja aloin leikata sen käsiä irti. Veitsi osui aluksi koko ajan luuhun, mutta sitten löysin ruston olkaluun ja sen osan välistä, johon olkaluu kiinnittyi. Sain lopulta molemmat kädet irtoamaan, kun vääntelin niitä ja nirhasin rustoa veitsellä riittävän kauan.

Jollain ihmeen tavalla Nyman onnistuu asettumaan naisiin kylmästi suhtautuvan sarjamurhaajan nahkoihin ja avaamaan tämän kieroutuneen ajatusmaailman lukijalle. Jatkuvasti itseään tutkiskeleva päähenkilö tuo omalla tavallaan mieleen venäläiset klassikot, erityisesti Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen.

Nymanin Mauri ei kuitenkaan ole Dostojevskin Raskolnikov. Molemmat ovat toki julmia tappajia, mutta jälkimmäinen ajautuu tekonsa jälkeen valtaviin omantunnontuskiin ja lähes sekoaa houreisessa paranoiassaan. Nymanin päähenkilö sen sijaan on kaikesta tällaisesta vapaa, enintään tämä näkee kiinni jäämisestään painajaisia. Hänelle tappaminen on vain teko muiden joukossa, eikä hän tunnu edes saavan siitä sen kummempaa nautintoa.

Omasta mielestään Mauri ei ole tunteeton ja kuvaakin toistuvasti, kuinka empaattisesti hän suhtautuu ympärillä oleviin ihmisiin. Kaikki nämä tuntemukset ovat kuitenkin tyhjiä sanoja, Maurin pyrkimystä vakuuttaa itsensä ja lukija kyvystään tuntea. Mauri manipuloi muita mutta myös itseään ja lopulta jopa hänestä kertovan kirjan lukijaa. Hänessä ei ole pimeää puolta, vaan kaikki hänessä on pimeyttä.

Pohjimmiltaan Patriarkaatti on kirja miesten naisia kohtaan harjoittamasta väkivallasta. Naisia tappava sarjamurhaaja on tästä tietysti melkoinen ääriesimerkki, mutta kieltämättä se luo kirjaan vahvaa kontrastia. Siihen, miksi Mauri murhaa naisia, ei anneta yksiselitteistä vastausta. Ehkä sellaista ei olekaan, sillä Nyman tuntuu näkevän, että kysymys on enemmänkin systeemisestä ongelmasta ja valtavasta historiallisesta painolastista. Patriarkaatti käsittelee tätä taakkaa monelta eri kantilta, joskaan ei tyhjentävästi. Toisaalta tällaisen vaatimuksen asettaminen yksittäiselle kaunokirjalliselle olisi ehkä kohtuuton.

Patriarkaatti ei ole helppo teos. Sen raakuus vierottaa varmasti osan lukijoista, mutta pinnan alla kirja käsittelee isoa kysymystä. Vaikka ”vaikea toinen romaani” ei olekaan Röyhkeyden veroinen, kallistun pitämään sitä silti onnistumisena.

Ossi Nyman. Kuva: Heli Sorjonen.

Kirjan tiedot:
Ossi Nyman
Patriarkaatti
Teos
208 s.

Muita arvioita:
Tuijata
Reader, why did I marry him?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.