”Kartat ovat täynnä valintoja ja tulkintaa: mitä kuvataan, miten kuvataan ja mitä jätetään pois”, Stewart toteaa kirjansa alussa. Toisin sanoen, kartat eivät koskaan ole neutraaleja esityksiä aiheestaan, vaikka toisinkin voisi luulla. Palestiinan ja Israelin tapauksessa kyse ei ole vain alueesta vaan myös siitä, mitä nimiä sillä sijaitsevista paikoista käytetään. Juutalaisaktivistit esimerkiksi kutsuvat Israelin miehittämää Länsirantaa Juudeaksi ja Samariaksi, minkä tarkoitus on alleviivata juutalaisten historiallista oikeutta kyseiseen alueeseen.

Stewartin kirjan läpileikkaavana narratiivina on, miten juuri uskonnolliset näkemykset ovat koko historian ajan ohjanneet käsitystämme alueesta ja johtaneet myös poliittisiin päätöksiin, joiden vaikutukset tuntuvat vielä tänäkin päivänä. Suomalaisten kristittyjen ajattelussa Pyhän maan käsite oli niin vahvasti läsnä, että ”se työntyi vuosituhansien takaa modernin todellisuuden päälle ja sen tilalle”. Kirjan ensimmäinen kartta onkin 1500-luvulta peräisin oleva maailmankartta, jossa tuohon aikaan tunnetut maa-alueet on kuvattu apilanlehden muodossa. Kaiken keskellä on kristillisen maailman keskipiste eli Jerusalem, johon on kuvattu Golgatan kolme ristiä.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Palestiinan alue siirtyi Britannialle, joka lupasi edistää sitä, että alueelle perustettaisiin juutalaisten kansallinen koti. Ajan henki oli, että eurooppalaiset katsoivat tietävänsä paremmin, miten asiat sen hallussa olevissa maissa tuli järjestää. Stewart siteeraa kirjassaan Britannian ulkoministeri Arthur Balfouria: ”Palestiinassa emme aio edes muodollisesti kysyä maan nykyisten asukkaiden mielipidettä… Neljä suurta valtaa on sitoutunut sionismiin. Ja sionismi, olipa se oikein tai väärin, hyvä tai huono, perustuu vuosisataisiin perinteisiin, nykyisiin tarpeisiin ja tulevaisuuden toiveisiin, jotka ovat paljon merkittävämpiä kuin niiden 700 000 arabin näkemykset ja ennakkoluulot, jotka tällä hetkellä asuttavat tuota muinaista maata.” Yli sata vuotta myöhemmin asioita ratkotaan edelleen palestiinalaisten päiden yli, mistä Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin lokakuinen rauhansuunnitelma on erinomainen esimerkki.

Yksi tunnetuimmista konfliktia kuvaavista kartoista lienee YK:n vuoden 1947 jakoehdotus, jonka perusteella Palestiina oli määrä jakaa juutalaisten ja arabien kesken. Jälkikäteen ajateltuna palestiinalaisten olisi ehdottomasti kannattanut suostua ehdotukseen, mutta historiallisesta perspektiivistä katsottuna tilanne oli heidän kannaltaan täysin epäreilu. Palestiinalaisille juutalaiset olivat Euroopasta tulleita maahanmuuttajia, joiden tarkoituksena oli vain anastaa heidän vuosisatoja asuttamansa alue. Arabien kansallisen komitean näkökulmasta ainoa vaihtoehto oli perustaa alueelle yksi demokraattinen valtio. Tämä olisi ollut myös sopusoinnussa YK:n periaatteiden ja kansojen itsemääräämisoikeuden kanssa. Ajatus, että Euroopasta tulleet maahanmuuttajat, jotka olivat kaiken lisäksi vähemmistö, saisivat oman valtionsa, oli täysin mahdoton. Jakosuunnitelman kannattajat olivat kuitenkin selvästi sitä mieltä, että juutalaisten ja arabien rauhanomainen rinnakkaiselo olisi mahdollista vain valtiossa, jossa oli juutalaisenemmistö. Tämä siitäkin huolimatta, että alueella oli elänyt pitkään myös paikallinen juutalaisvähemmistö.

Vahvasti kuviin nojautuva kirja voisi hyvinkin kompastua heikkoon painolaatuun tai taittojälkeen. Stewartin kirjassa näyttävät kartat ja väljästi taitettu teksti muodostavat kuitenkin miellyttävän kokonaisuuden. Harmillisesti muutaman aukeamalle levitetyn kartan keskeinen informaatio katoaa kirjan taitteeseen. Näin käy esimerkiksi edellä mainitussa 1500-luvulta peräisin olevalle apilanlehtikartalle.

Israelin valtion perustaminen on nykytutkimuksessa liitetty yhä voimakkaammin asutuskolonialismina tunnettuun ilmiöön. Siitä huolimatta asiaa halutaan tarkastella kerta toisensa jälkeen nimenomaan uskonnon näkökulmasta, minkä myös Stewartin kirja nostaa hyvin esille. Asiaan ei kuitenkaan löydy ratkaisua, jos emme pysty irtautumaan tästä näkemyksestä. Kaiken kaikkiaan Stewartin kirja on mainio tiivistys Palestiinan ja Israelin historiasta, ja se tarjoaa oivalluksia niin aiheeseen perehtyneelle kuin siihen vasta tutustuvalle.

Arvio on julkaistu aikaisemmin Kanava-lehden numerossa 1/2026.