Todetaanpa olennaisin heti alkuun: japanilaisen Keigo Higashinon uusin kirja Namiyan puodin ihmeet ei ole samanlainen arvoituksellinen dekkari kuin kaksi aiempaa suomennosta Uskollinen naapuri (2020) ja Myrkyllinen liitto (2021). Rikosten poluilla käydään toki uutuudessakin, mutta perinteisestä jännäristä ei silti ole kyse. Ennemminkin Namiyan puodin ihmeitä voisi kuvailla maagisten elementtien sävyttämäksi mysteeriksi.
Kirjan tiedot
Keigo Higashino
Namiyan puodin ihmeet
Suom. Raisa Porrasmaa
Punainen Silakka
317 s.
Kirjan alussa kolme laitapuolen kulkijaa päätyy pakomatkallaan pieneen hylättyyn sekatavarakauppaan. Miesten tutkiessa kauppaa sen ovessa olevasta luukusta tippuu kirje, jossa outoa nimimerkkiä käyttävä henkilö pyytää apua häntä vaivaavaan ongelmaan. Hetken epäröityään kolmikko päättää vastata kirjeeseen.
Ajan rajat hämärtyvät, kun uusi kirje tipahtaa lähes välittömästi kaupan postiluukusta sisään. Kuka tämä kolmikolle tuntematon tyyppi oikein on ja miksi hän pyytää vastauksia hylätystä sekatavarakaupasta? Ennen pitkää rosvokolmikko on ajautunut kummalliseen kirjeenvaihtoon näkymättömältä tuntuvan henkilön kanssa.
Tarinan kudelma laajenee rosvojen kirjeenvaihdosta nopeasti muihin henkilöihin, joilla kaikilla on jonkinlainen suhde Namiyan sekatavarakauppaan. Higashino kuljettaa taitavasti eri aikatasoilla kulkevaa tarinaa, jossa eri tarinalinjat risteävät kiinnostavalla tavalla keskenään. Yhteydet eri henkilöiden välillä eivät ole aina mitenkään ilmeisiä, mutta Higashinon luoma tarina on kaikin puolin eheä.
Kotimaassaan Japanissa valtavan suosittu Higashino on todennut, että hän haluaa kirjoillaan yllättää lukijansa. Tästä voi muodostua helposti rasite, sillä mikäs yllätys se on, jos tietää etukäteen, että sellainen on tulossa. Higashinon dekkareissa yllätys ei liittynyt tekijään, sillä se oli alusta lähtien enemmän tai vähemmän selvillä. Koukku ja jännitys perustui enemmänkin siihen, saisiko poliisi tekijän kiinni. Uskottavuuden rajoja koettelevista ratkaisuista huolimatta kumpikin teos tuntui raikkaalta.
Namiyan puodin ihmeet yllättää sekin lukuisilla käänteillään. Maagiseen realismiin sukeltaessaan Higashinon ei ole myöskään tarvinnut välittää realismin asettamista reunaehdoista. Lopputulos on onnistunut joskin hieman sokerinen: hyville käy hyvin, eivätkä pahatkaan ole loppujen lopuksi kovin pahoja. Riippuu lukijasta, onko tämä huono vai hyvä asia. Paljon enempää tarinasta ei voi kertoa ilman, että paljastaa siitä liiaksi. Lämminhenkinen tarina vetoaa varmasti kuitenkin monenlaiseen yleisöön.
Osansa kehuista ansaitsee myös suomentaja Raisa Porrasmaa, joka on jälleen kerran tehnyt vakuuttavaa työtä kääntäessään kirjan suoraan japanista suomen kielelle. Vuonna 2014 suomennosuransa aloittanut Porrasmaa on julkaissut suomennoksia viime vuosina kiihtyvään tahtiin, ja mikäpä siinä, kun kerran laatu on kerta toisensa jälkeen näin hyvää.
Namiyan puodin ihmeiden vertaaminen Higashinon dekkareihin on hieman tylsää, sillä teokset on veistetty aika lailla erilaisista puista. Namiyan puodin ihmeet osoittaa, että Higashino on kotonaan niin viiltävän kylmän logiikan kuin maagisen realismin maailmassa.
Mitä muut ovat sanoneet samasta teoksesta:
Mainio arvostelu!