Marko Juntunen: Matkalla islamilaisessa Suomessa

Islaminuskoa tunnustavia ihmisiä on ollut Suomessa jo 1800-luvulta lähtien. Ensimmäiset muslimit olivat Venäjältä tulleita tataareja, ja he saivatkin edustaa tätä uskonta Suomessa useita vuosikymmeniä. Vasta 1990–2000-luvuilla muslimien määrä Suomessa alkoi kasvaa merkittävästi, kun eri maista kotoisin olevia pakolaisia ja turvapaikanhakijoita saapui maahamme. Tästä huolimatta maailman toiseksi suurin uskonto tunnetaan huonosti ja islamia tunnustavat nähdään helposti yhtenäisenä joukkona.

Tietoa on kyllä ollut saatavilla, mutta silti islam tuntuu nousevan otsikoihin julkisessa keskustelussa nimenomaan negatiivisessa mielessä. Helsingin yliopiston Lähi-idän ja islamin tutkimuksen dosentin Marko Juntusen Matkalla islamilaisessa Suomessa pyrkii tuomaan keskusteluun muitakin sävyjä ja nostamaan esiin, kuinka kirjava joukko suomalaiset muslimit todellisuudessa ovat.

Juntusen kirja ammentaa aineistonsa Turun Varissuon lähiöstä, mutta kirjaa voi lukea myös yleisenä kuvauksena kaikista Suomen maahanmuuttajavaltaisista asuinalueista. Varissuon muuttuminen uskonnoiltaan ja kansallisuuksiltaan kirjavaksi alueeksi ei tosin alkanut muslimien maahanmuutosta, sillä ensimmäiset alueelle saapuneet kiintiöpakolaiset olivat vietnamilaisia. Ennakkoluulot ja ajatukset eivät nykypäivästä tosin poikenneet. Vieraasta kulttuurista tulleiden ihmisten kykyä sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan epäiltiin, ja pakolaisten väitettiin kahmivan etuuksia samalla, kun suomalaiset köyhät jätettiin nuolemaan näppejään.

Juntusen kirja ei typisty stereotyyppiseksi kuvaukseksi rasistisista suomalaisista ja hyveellisistä maahanmuuttajista. Erityisen kriittinen Juntunen on suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan, jossa muualta tulevat ihmiset on nähty vain oman kulttuurinsa edustajina. Esimerkiksi islam on nähty kokoelmana kulttuurisia tapoja ja tradioita, jotka voivat omalla tavallaan rikastuttaa suomalaista kulttuuria. Juntusen mukaan tässä kohden unohdetaan helposti se, että ”kulttuurit pitävät sisällään toki paljon muutakin: valta- ja auktoriteettisuhteita, jännitteitä sekä erilaisia ja usein konfliktialttiita käsityksiä identiteetistä, etnisyydestä, uskonnosta ja politiikasta.”

Tällainen kulttuuristava lähestymistapa peitti alleen myös pakolaisten henkilökohtaiset kokemukset kotimaassa koetuista konflikteista ja traumoista. Ilmiö on Suomessa edelleen voimissaan, ja myös moni maahanmuuttaja on kokenut sen ongelmalliseksi. Samalla kun suomalainen yhteiskunta korostaa sitä, kuinka maahanmuuttajien tulisi säilyttää omaa kulttuuriaan, se ei kuitenkaan tarjoa siihen riittävää tukea esimerkiksi opettamalla maahanmuuttajien lapsille heidän äidinkieltään.

Matkalla islamilaisessa Suomessa on tärkeä kirja, mutta se on päästetty painoon viimeistelemättömänä. Kokonaisuus tuntuu sekavalta, minkä lisäksi kirja on huolimattomasti toimitettu. Lähes jokaisella sivulla lukija törmää kielioppi- ja oikeinkirjoitusvirheisiin sekä päättömiin lauseisiin. Eri termejä kirjoitetaan joskus yhteen, joskus taas erikseen. Hutiloitu jälki tekee muutoin kiinnostavasta kirjasta hankalaa luettavaa.

Mitä muut ovat sanoneet samasta teoksesta:

”Juntunen tuo hienosti esille muslimiväestön kirjavuuden, niin Suomessa kuin ulkomaillakin.” – Titta Lindström / Kirjavinkit

”[L]oistava kirja, joka mielestäni kaikkien kannattaisi lukea.” – Spektaakkeliyhteiskunta

”Juntunen on yhtä aikaa tarkkanäköinen ja hienovarainen. Hän tunnustaa kohtaamiensa ihmisten kovat kokemukset, mutta ei tee niistä sosiaalipornoa.” – Teemu Pauha / Lähi-itä NYT

Näkymä Turun Varissuolta. Kuvassa alueen maamerkiksikin kutsuttu Tornikartio. Kuva: Samuli Lintula / Wikimedia Commons.

Kirjan tiedot:
Marko Juntunen
Matkalla islamilaisessa Suomessa
Vastapaino
228 s.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.