Dekkarisarjan toiseen osaan pääsee vaivatta mukaan, vaikka ensimmäinen osa olisikin jäänyt välistä. Henkilöhahmot tulevat tutuiksi varsin nopeasti, ja kirja seisoo tukevasti omilla jaloillaan, vaikka Lindqvist jonkin verran menneeseen viittaakin. Suomentaja on kesken sarjan vaihtunut Laura Kulmalasta Anna Herojaan, mutta se ei menoa haittaa. Sujuvasti suomennettua tekstiä lukee mielellään.

Maahan kätketyssä tarinan todelliseksi keskushenkilöksi nousee oikeastaan Kim Ribbing, joka päättää kaapata häntä lapsena ”hoitaneen” lääkärin ja kostaa tälle nuorena koetun kärsimyksen. Jotta homma ei vaikuttaisi lukijasta aivan väärältä, lääkärismies on lasten kidutuksesta kiihottuva pedofiili. Ratkaisu on tympeä, sillä kukapa nyt pedofiilistä tykkäisi. Lukijalla ei siis ole oikein muuta mahdollisuutta kuin asettua Ribbingin puolelle. Kaappausprojekti ei tietenkään mene niin sanotusti putkeen, minkä varaan Lindqvist laskee koko kirjan jännitteen.

Samaan aikaan Malmros kiinnostuu äärioikeistolaisesta perusruotsalaiset-puolueesta ja sen yhteyksistä Apostates-nimiseen moottoripyöräjengiin. Tarkoitus on kirjoittaa kokonainen teos yhdessä kirjailijakollega Irma Rydingin kanssa, mutta alussa pontevasti rakennettu kuvio jää oudolla tavalla puolitiehen, eikä siitä kasva mitään sen kummallisempaa. Ratkaisu tuntuu siltä kuin Lindqvistillä olisi ollut kirjaa kirjoittaessaan useita ideoita, mutta mitan tullessa vastaan niitä on päädytty vain solmimaan hätäisesti yhteen tai siirtämään mahdollisesti seuraavissa osissa käsiteltäväksi.

Kirjan henkilökavalkadi on vähintäänkin persoonallinen. Ribbing on miehinen vastine Silta-tv-sarjan Saga Norénille: autismikirjolla oleva hahmo, jonka huippuälykkyyttä tasapainottaa sosiaalinen kömpelyys. Ribbingiin rakastunut Malmros yrittää parhaansa mukaan ymmärtää uuden kumppaninsa oikkuja, mutta osoittautuu vähän heittopussiksi. Päähenkilöparia täydentää pieniä huijauksia tehtaileva 14-vuotias Astrid Helander. Sympaattisemmiksi hahmoiksi nousevat kuitenkin poliisit Christof Adler ja Julia Malmrosin ex-mies Jonny Munther, joka aloittelee uutta suhdetta vuosien tauon jälkeen. Ylipäänsä kirjassa vatvotaan henkilöiden välisiä suhteita enemmän kuin ehkä olisi tarpeen.

Maahan kätketty ei ole lopulta huono kirja, mutta ei missään nimessä poikkeuksellinenkaan. Plussan puolelle kokonaisuuden hilannee yksinkertaisesti se, että asialla on Lindqvistin kaltainen ammattilainen. Persoonalliset henkilöhahmot ja sujuva juonenkuljetus paikkaavat ohuenpuoleista tarinaa sen verran, että kirjan jaksaa lukea loppuun.

Arvio on julkaistu aiemmin lyhennettynä Ruumiin kulttuuri -lehden numerossa 2/2025.

Mitä muut ovat sanoneet samasta teoksesta:

"Julia Malmros -sarjan ensimmäinen osa on nimeltään Veteen kirjoitettu. Se olikin vauhdikas ja jännittävä kertomus. Sarjan toinen osa on enimmäkseen puuduttava." – Kaksi sivullista -blogi.

Sinua saattaa myös kiinnostaa: