Mainioista Venäjä-aiheisista tietokirjoistaan tunnettu Kalle Kniivilä suuntaa uusimmassa teoksessaan Ukrainaan. Maa joka heräsi käy läpi Ukrainan lähihistorian keskeisimpiä tapahtumia, joihin valitettavasti lukeutuu myös parhaillaan käynnissä oleva sota. Kirja perustuu tavallisten ukrainalaisten haastatteluihin, jotka Kniivilä teki syksyllä 2022 oleskellessaan Lvivissä ja Kiovassa. Ukrainan konfliktia Kniivilä sivusi jo vuonna 2014 julkaistussa kirjassaan Krim on meidän.
Kirjan tiedot
Kalle Kniivilä
Maa joka heräsi
Into
205 s.
Kniivilän kirjat ovat hyvä osoitus siitä, että sisällöltään painava tietokirja ei välttämättä tarvitse ympärilleen sen suurempaa kuningasideaa tai kirjallisesti mullistavaa rakennetta. Maa joka heräsi ei tee tässä suhteessa poikkeusta: Kniivilä nivoo taitavasti tavallisten ihmisten kokemukset osaksi suurempaa kokonaisuutta ja historiallisia tapahtumia niin, ettei tylsää hetkeä synny.
Kniivilän kirja alkaa ja päättyy Arena Lviville, jalkapallostadionille, jossa vuonna 2022 on pakolaisten avustuskeskus. Siihen väliin Kniivilän eri puolilta Ukrainaa kotoisin olevat haastateltavat kertovat kokemuksiaan ja muistojaan Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta, Ukrainan itsenäistymisestä, oranssista vallankumouksesta, Krimin miehityksestä ja sodan alkamisesta Itä-Ukrainassa.
Kuvitusta kirjassa ei ole lainkaan, mutta sen alusta löytyy näppärä kartta, johon on sijoitettu haastateltavien paikat sekä sivunumero, jolla he kirjassa ensimmäistä kertaa esiintyvät. Kartta auttaa lukijaa myös hahmottamaan, kuinka valtava maa Ukraina oikeastaan on. Kniivilän haastateltavat ovat eri puolilta Ukrainaa, mikä ei ole yllättävää, sillä onhan Ukrainassa esimerkiksi YK:n arvion mukaan jopa 7 miljoonaa maansisäistä pakolaista.
Kirjassa pohditaan erityisesti sitä, miksi Ukraina on kulkenut poliittisesti hyvin eri suuntaan kuin Venäjä, vaikka periaatteessa kumpikin valtio on sosialistisen Neuvostoliiton perillinen. Väitettä siitä, että venäläiset ovat orjakansaa, jotka eivät osaa ajatella itsenäisesti, pidetään Kniivilän kirjassa liian yksinkertaisena. Myös Venäjällä on osattu nousta vastarintaan. Esimerkiksi vuonna 1991 laajat mielenosoitukset Moskovassa estivät Janajevin koplan vallankaappauksen.
Ukrainan kehityksen taustalla on vaikuttanut kaksi keskeistä tekijää tai paradoksia. Ukrainassa kukaan ei ole onnistunut keskittämään valtaa itselleen samalla tavalla kuin Putin on onnistunut tekemään Venäjällä. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen rikastuneet oligarkit ovat jatkaneet Ukrainassa keskinäistä kilpailuaan, mikä on pitänyt jonkinlaista tasapainoa yllä. Toisekseen Ukrainan valtio on ollut köyhä, eikä sillä ole samanlaisia öljy- ja kaasutuloja, joilla Putin on voinut sementoida valtansa Venäjällä. Venäjällä suurin osa kansasta on yksinkertaisesti maksettu hiljaiseksi.
Kirjassa kaikki kulminoituu Venäjän vuonna 2022 aloittamaan hyökkäyssotaan, joka synnytti valtavassa ja alueellisesti hyvin erilaisessa maassa poikkeuksellisen vahvan kansallisen yhtenäisyyden. Kokonaisuutena Maa joka heräsi on nopealukuinen mutta tarjoaa monta kiinnostavaa näkökulmaa nyky-Ukrainaan.
Mitä muut ovat sanoneet samasta kirjasta:
