Jevgeni Vodolazkin: Lentäjä

Alussa on arvoitus: mies herää sairaalassa ympärillään vain lääkäri ja hoitaja. Pikkuhiljaa mieleen alkaa palautua muistikuvia, mutta ne eivät tunnu olevan ajasta, jota eletään, vaan paljon vanhempaa perua. Lääkäri pyytää miestä, Innokentia, kirjaamaan kokemansa. Näin muistinsa menettäneen miehen menneisyys alkaa hahmottua samalla kun hän pyrkii elämään uutta elämää nykyisyydessä.

Muisti, muistaminen ja aika ovat keskeisiä teemoja venäläiskirjailija Jevgeni Vodolazkinin kolmannessa kirjassa Lentäjä. Siinä missä muutama vuosi sitten julkaistu läpimurtoteos Arsenin neljä elämää sijoittui keskiajan Venäjälle, kaartelee Lentäjä tiiviisti 1900-luvun maisemissa. Kaunistelematta kirja käsittelee Venäjän lähihistoriaa vainoineen ja vankileireineen.

Kirjan alku jaksaa kiehtoa. Vodolazkin ei maalaa lukijan eteen suuria historiallisia tapahtumia, vaan arkisen pieniä:

”Muisteluita. Raitiovaunukiskot jäätyneen joen yllä. Sähköraitiovaunu, sellainen nysä, liikennöi edestakaisin rannalta vastarannalle, penkit pitkittäissuunnassa ikkunoiden alla. [– –] [Konduktööri] rahastaa viisi kopeekkaa ja repäisee lipun irti kohmettunein sormin.”

Tällaisten muistikuvien varassa tarina jatkuu ja Venäjän lähihistoria keriytyy auki kerros kerrokselta kuin sipulia kuorien. Historia on toki syytä olla hallussa, jos näennäisesti irralliset tapahtumat haluaa sovittaa oikeaan kontekstiin.

Suurin ongelma on kuitenkin, ettei kirjaan synny juuri minkäänlaista jännitettä. Viimeistään kirjan puolivälissä, kahden muun kertojan liittyessä joukkoon, alkaa henkilöhahmojen sisäinen puhe puuduttaa. Kirjan keskeisenä motiivina toimiva historian hyvittäminen tuntuu tylsältä ja tapahtumat suhteellisen ennalta-arvattavilta. Rankimmatkaan kuvaukset eivät jaksa hätkähdyttää, sillä tässä vaiheessa kommunistisen järjestelmän inhimillinen hinta on tuskin kellekään mikään suuren suuri yllätys.

Venäjällä kommunismin aikaa muistellaan kuitenkin aivan toisella tavalla. Osa tämän päivän venäläisistä nimittäin jopa arvostaa Josif Stalinin (vallassa 1924–1953) johtajuutta siitä huolimatta, että hän murhautti täysin säälimättä miljoonia oman valta-asemansa pönkittämiseksi. Tässä mielessä Vodolazkinin teos on terve muistutus siitä, ettei kosketuksemme historiaan saisi hapertua. Lentäjä ei kuitenkaan pelkästään ole kirja menneisyyden kollektiivisista synneistä vaan myös synninpäästö.

Elina Kahlan taitavasta käännöksestä huolimatta Lentäjä ei kanna koko mittaansa, vaan viimeiset sivut kahlaa loppuun lähinnä velvollisuudentunnosta. Ehkä sen takia kirjan loppuun ladattu yllätyskään ei aiheuta sen suurempia värinöitä, vaan sen sivuuttaa olankohautuksella. Vähemmän yllättävästi kirjan nimikin on monimerkityksellinen. Ei liene suuren suuri paljastus, että lentäminen liittyy yhteen kertojansa voimallisimmista muistoista.

Lentäjä pyrkii herättämään historiallisen aikakauden eloon kaikkine yksityiskohtineen. Valitettavasti kirjaan luotu narratiivi ei auta kuitenkaan sitomaan menneisyyden fragmentteja mielekkääksi kokonaisuudeksi.

Jevgeni Vodolazkin. Kuva: Ilya Tolstoy.

Kirjan tiedot:
Jevgeni Vodolazkin
Lentäjä
Into
376 s.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.