Chan Ho-kein Lainattu kaupunki ei onneksi tylsistytä lukijaansa luennoimalla historiasta. Kirja koostuu kuudesta lähes pienoisromaanin mittaisesta tarinasta, joita kaikkia yhdistää Kwan Chun-dok -niminen etsivä. Kirjan alussa hän on siirtymässä jo ajasta ikuisuuteen, kun taas kirjan loppupuolella hän on vasta uransa alussa. Kirjan jälkisanoista selviää, että aasialainen kirjallisuus tavataan jakaa karkeasti kahtia mysteeritarinoihin ja enemmän yhteiskunnallista puolta korostaviin teksteihin. Lainatussa kaupungissa on periaatteessa molemmat, sillä tarinat ovat ennen kaikkea mysteereitä, kun taas taustalla vaihtuva aika tuo tarinoihin oman yhteiskunnallisen säväyksensä. Vahvimmin tämä näkyy kirjan viimeisessä luvussa.

Heti alusta lähtien kirja suorastaan vilisee nimiä, mutta keskeisten hahmojen koko nimet ja kutsumanimet tulevat silti varsin nopeasti tutuksi. Toki kirjan lopusta löytyy luettelo keskeisistä hahmoista, mutta ainakaan itse en turvautunut siihen lukemisen aikana kertaakaan. Skandidekkareihin tottuneelle Chan Ho-kein Lainattu kaupunki saattaa tuntua oudolta, sillä siinä ei ruodita käytännössä lainkaan päähenkilöiden yksityiselämää. Kwan Chun-dok on kyllä naimisissa, mutta hänen puolisonsa esiintyy kirjan sivuilla ainoastaan mainintana. Kirjassa keskitytäänkin tiukasti vain käsillä olevaan rikoksen ratkomiseen. Tässä mielessä kirjat muistuttavat Higashinon dekkareita, joskin Lainatussa kaupungissa rikollinen tai rikolliset paljastetaan vasta tarinan lopussa, pitkässä agathachristiemäisessä läpikäynnissä.

Lainattu kaupunki muistuttaa Higashinon dekkareita myös siinä mielessä, että tarinat venyttävät aika ajoin uskottavuuden rajoja. Alussa yksinkertaiselta tuntuvan tarinan takaa paljastuu hyvinkin monimutkainen kudelma, jota tuskin kukaan pystyy kokonaisuudessaan arvaamaan. Päähenkilöksi Kwan Chun-dok on hieman särmätön. Mies kyllä ratkaisee jutun kuin jutun, mutta jää hahmona pitkään etäiseksi. Vasta viimeisessä tarinassa lukijalle esitellään inhimillinen päähenkilö, joka myös erehtyy. Kirjan päättävä tarina onkin koko opuksen paras ja perustelee hyvin myös sen, miksi kirjan tarinat kulkevat käänteisessä järjestyksessä.

Kirjan kääntäjä Rauno Sainio on tehnyt valtavan työn kirjan suomentamisessa. Sujuvaa ja virheetöntä tekstiä lukiessa unohtuu aika ajoin, että kyseessä on käännös. Kaiken kaikkiaan Lainattu kaupunki on mallikas näyte siitä, että dekkareita osataan kirjoittaa Japanin lisäksi myös muualla Aasiassa.

Mitä muut ovat sanoneet samasta kirjasta:

"Monipuolisuutensa ja tyhjäkäynnin vähäisyyden vuoksi kuusisataasivuinen romaani on yllättävän nopeaa luettavaa ilman, että se kuitenkaan koskaan tuntuisi heppoiselta." – Eero Suoranta / Kiiltomato