Sayaka Murata: Lähikaupan nainen

Japanilaista yhteiskuntaa kuvataan usein hyvin työkeskeisenä ja hierarkkisena. Miehet tekevät vuosikymmenten mittaisen työuran jonkin yrityksen palveluksessa, kantavat uupumatta leivän pöytään ja ovat selkeästi perheen pää. Naisten asema Japanissa on muihin Aasian maihin verrattuna varsin hyvä, sillä useimmat naiset siirtyvät lukio-opintojen jälkeen yliopistoon ja työelämään. Avioitumisen jälkeen monet naiset jäävät kuitenkin kotiin lasten kanssa ja palaavat työhön vasta, kun lapset ovat aikuistuneet.

Tästä yhteiskunnallisesta asetelmasta ammentaa myös japanilaisen Sayaka Muratan pienoisromaani Lähikaupan nainen. Se on kertomus 36-vuotiaasta Keikosta, jolla on akateeminen koulutus mutta joka on siitä huolimatta edelleen töissä osa-aikaisesti pienessä lähikaupassa. Toisin kuin luulisi, Keiko on asemaansa tyytyväinen, mutta samalla yhteiskunnan ja ympäristön paine pyrkii ohjaamaan häntä naisille varattuun rooliin.

Lähikaupan naista voi lukea kahdella eri tasolla. Yhtäältä se on yhteiskunnallinen satiiri, joka alleviivaa japanilaisen yhteiskunnan hierarkkisuutta ja naisten toimintakentän kapeutta. Toisekseen kirja on kuvaus autismikirjon henkilöstä, vaikka asiaa ei eksplisiittisesti todetakaan ja kirjailija itse on väittänyt Keikon olevan muuten vain omalaatuinen ja poikkeuksellinen hahmo. Tämä ei tietenkään estä vastakkaista lukutapaa, varsinkin kun moni asia puhuu Keikon autistisuuden puolesta. Hän on mieltynyt rutiineihin, ei osaa lukea kontekstia ja ajattelee mekaanisesti. Kaikkia näitä piirteitä esiintyy usein autismikirjon henkilöillä.

Ei ole oikeastaan väliä, onko kyse autismikirjosta vai omalaatuisuudesta, sillä joka tapauksessa kyse on siitä, että yksilön poikkeuksellisuus on kirjan kontekstissa vahvuus. Keiko haluaisi vain työskennellä lähikaupassa, koska se tuo hänen arkeensa järjestelmällisyyttä. Ympäristön paineiden lisääntyessä hän on jopa valmis solmimaan käytännöllisen suhteen Shiraha-nimisen miehen kanssa, jotta voisi jatkaa elämäänsä entisiä latuja. Jälkimmäinen on stereotyyppisen japanilaisen miehen vastakohta: laiska, saamaton ja jatkuvasti muita omista epäonnistumisistaan syyttelevä vätys.

Raisa Porrasmaan suomennos on sujuvaa luettavaa, joskin kirjan nimen suomennoksesta käytiin kirjan julkaisun aikoihin keskustelua. Japaninkielinen nimi konbini ningen on sananmukaisesti käännettynä ”lähikaupan ihminen”, jolla kirjailija on halunnut korostaa sitä, että Keiko ei lähikaupan työntekijänä toteuta sukupuolensa mukaista käyttäytymistä (eli avioidu ja hanki lapsia), jolloin hän on vain sukupuoleton ”ihminen”. Suomentajan puolustukseksi on kuitenkin todettava, että kirjan nimen suomennoksesta vastasi kustantaja. Nimi vie hieman pohjaa kirjan satiirilta, mutta täytyy muistaa, että sanatarkka käännös ei sekään ole aina paras mahdollinen vaihtoehto.

Kirjan nimen suomennos ei kuitenkaan muuta sitä, että Lähikaupan nainen on mainio pienoisromaani, joka tarkastelee mielenkiintoisesti japanilaista yhteiskuntaa ja naisen asemaa. Murata on onnistunut taitavasti sulauttamaan kirjaansa niin elämän traagisuuden kuin sen koomisetkin sävyt.

Mitä muut ovat sanoneet samasta teoksesta:

”Hurjan kiehtova kirja.” – Mikko / Kirjavinkit

”Murata kuvaa Keikon arkea herkullisen tarkasti.” – Kirsin Book Club

”– – Lähikaupan nainen on virkistävän erilainen ja yhteiskuntakritiikissään osuva teos.” – Kirjaluotsi

Sayaka Murata. Kuva: Bungeishunju Ltd.

Kirjan tiedot:
Sayaka Murata
Lähikaupan nainen
Gummerus
Suom. Raisa Porrasmaa
126 s.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.