Juho Saari: Kuuluisan kuoleman varjo

Isojoelta kotoisin olevan Auli Kyllikki Sa­­­­­aren murha ei unohdu. Vuonna 1953 kotimatkallaan kadonnut nuori nainen löydettiin viiden kuukauden etsintöjen jälkeen kuolleena suohaudasta. Kuoleman oli aiheuttanut todennäköisesti isku kasvoihin, mutta tukehtumistakaan ei voitu täysin sulkea pois. Kyllikki Saaren murhasta on kirjoitettu palstametreittäin, ja viime vuosina kiinnostus on jälleen virinnyt, kun poliisin esitutkinta-aineisto on tullut julkiseksi. Toistaiseksi kuitenkin vain kaksi toimittajaa ja kaksi tutkijaa on saanut luvan käydä aineistoa läpi.

Yksi tutkijoista on sosiologi Juho Saari (ei sukua), jonka kirja Kuuluisan kuoleman varjo keskittyy siihen, miksi Kyllikki Saaren murha ei unohdu. Kysymys ei ole mitenkään kovin monimutkainen, ja vastaukseenkin riittää itse asiassa muutama lause, kuten Saari itsekin kirjassaan toteaa. Suurin osa kirjasta koostuukin murhasta ja sen tutkinnan käänteiden huolellisesta perkaamisesta. Saaren kirja on perusteellinen esitys koko Suomea järkyttäneestä tapahtumasta ja tarjonnee uutta tietoa myös niille, jotka ovat kuulleet ja lukeneet aiheesta omasta mielestään kaiken.

Kirja jakaantuu johdantolukuun ja seitsemään eri käsittelylukuun. Keskeiset käsitteet, kuten kollektiivinen muisti, avataan lukijalle seikkaperäisesti. Pääasiassa kirjan alkupuolelle sijoittuvat teoreettiset osuudet tuntuvat kuitenkin raskailta ja irrallisilta, minkä lisäksi ne antavat kirjalle akateemisen opinnäytteen sävyn. Paikoin tuntuu siltä, että teoreettinen apparaatti on mukana vain siksi, että kirjailija on halunnut osoittaa omaa oppineisuuttaan. Esimerkiksi:

”Teoreettisesti teoksessa korostuvat makrotason ilmiöiden mikrotason perusteita luovat tapahtumaketjut ja valikoitumismekanismit.”

Jos teoreettiset osuudet sivuuttaa, niin suurin osa kirjasta on sujuvaa asiatekstiä, jota lukee varsin mielellään. Pakostakin tämä herättää kysymyksen, olisiko teoreettiset pohdinnat voinut mahdollisesti jättää johonkin toiseen teokseen tai olisiko niitä voinut kytkeä vahvemmin kirjan aiheeseen.

Murhaajan nimeä ei tästä(kään) kirjasta löydy, minkä lisäksi Saari käsittelee aihetta hyvin sensitiivisesti. Keskeisiä henkilöitä ei mainita nimeltä, sillä nimien tuntemus ei ole tapahtumien käänteiden kannalta oleellista. Lisäksi ratkaisemattoman rikoksen tapauksessa on aina vaarana, että syyttömät ihmiset tai heidän sukulaisena leimataan tai liitetään jollakin tavalla murhaan, johon heillä ei ollut osaa eikä arpaa. Ratkaisu on perusteltu, joskin keskeisten epäiltyjen nimet saa kyllä selville vaikkapa Susanna Reinbothin Helsingin Sanomiin kirjoittamista artikkeleista tai Wikipediaa selailemalla.

Kuvitusta kirjassa on vain nimeksi, mikä tuntuu hieman oudolta, sillä erilaisilla kuvilla on ollut merkittävä vaikutus siihen, että Kyllikki Saaren murha on iskostunut osaksi suomalaisten kollektiivista muistikarttaa. Viimeistä lukua Saaren murhassa ei kuitenkaan ole kirjoitettu, sillä myöhemmin tänä vuonna populaarihistorioitsija Teemu Keskisarja julkaisee aiheesta oman kirjansa.

Mitä muut ovat sanoneet samasta teoksesta

Kuuluisan kuoleman varjoakin tullaan varmasti arvioimaan osana tulevaisuuden akateemista tutkimusta. Siinä se tulee olemaan tärkeä merkkipaalu.” – Sinisten ajatusten hautausmaa

”Akateeminen sanasto ja termien pyörittely voivat rajata lukijakuntaa, mikä on sääli.” – Janica Brander / Kulttuuritoimitus

”Lukiessani yllätyin siitä, miten paljon nautin tämän teoksen lukemisesta.” – Kirjakaapin avain

Tästä suohaudasta Kyllikki Saaren ruumis löydettiin 11.10.1953. Kuva: Lehtikuva / Wikimedia Commons.

Kirjan tiedot:
Juho Saari
Kuuluisan kuoleman varjo – miksi Kyllikki Saaren murha ei unohdu?
Gaudeamus
310 s.

Arvio on julkaistu aiemmin lyhennettynä Voima-lehden numerossa 2/2021 ja Voima-lehden verkkoversiossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.