Lucia Berlin: Kotiinpaluu

Yhteensä 77 novellia elämänsä aikana kirjoittaneen Lucia Berlinin koko tuotanto julkaistiin suomeksi kolmena niteenä: Siivojan käsikirja, Tanssia ruusuilla ja Ilta paratiisissa. Berlinin elinaikana julkaistujen novellien jälkeen katse on käännetty kirjailijan arkistoihin, mistä on saatu kaavituksi esiin keskeneräinen elämäkerta, kuvia ja valikoima Berlinin kirjoittamia kirjeitä. Kokoelman nimi on sama kuin yhdellä Berlinin parhaimmista novelleista: Kotiinpaluu.

Berlin aloitti elämäkertansa kirjoittamisen hieman ennen kuolemaansa mutta ei koskaan saanut sitä valmiiksi. Viimeinen lause on dramaattisesti jäänyt kesken, aivan kuin syövän uuvuttama Berlin olisi lyhistynyt kirjoituskoneensa ääreen. Alun perin Berlinin tarkoitus oli kirjata ylös vain muistikuvia ja paikkoja ilman henkilöitä ja dialogia. Tämä näkyy lopputuloksessa, joka on jäsennetty asuinpaikkojen mukaan.

Erityisen mielenkiintoisen Kotiinpaluusta tekee se, että Lucia Berlin ammensi novelliensa aiheet usein omasta elämästään. Nimet, tapahtumat ja kokijat muuttuivat kuitenkin huomattavasti ennen julkaisua. Berlin kirjoitti siis autofiktiota jo ennen kuin siitä tuli oman aikamme muoti-ilmiö.

Se, missä toden ja keksityn raja meni, ei kuitenkaan ole selvä. Kuinka paljon esimerkiksi Ilta paratiisissa -kokoelmasta löytyvä novelli ”Lead Street, Albuquerque” kertoo Berlinin ensimmäisestä miehestä, Paul Suttmanista? Tai kuinka paljon alkoholismia sairastanut Berlin kertoo itsestään Siivoojan käsikirjasta löytyvässä novellissa ”Kaikki karkaa käsistä”?

Vastauksella ei oikeastaan ole väliä, mutta rikkinäinen elämä loi Berlinin proosaan vivahteen, jota niissä ei ehkä muutoin olisi ollut. Novelleissaan Berlin oli raa’an rehellinen, kun taas Kotiinpaluussa hän jopa sensuroi itseään. Alkoholi näytteli merkittävää osaa Berlinin ja hänen äitinsä elämässä, mutta omaelämäkerrassa jatkuvaa ryyppäämistä ei mainita juuri ollenkaan. Rauhattomasta elämästä kielii tosin jatkuva muuttaminen ja kymmenet eri paikat, joissa Berlin ehti elämänsä aikana asua.

Kotiinpaluuseen sisällytetyt kirjeet esittelevät hieman toisenlaisen Lucia Berlinin. Suurin osa kirjeistä on kirjoitettu ”Dorneille” eli runoilija Edward Dornille ja hänen vaimolleen Helenelle vuosina 1959–1965. Niissä kirjailijanuransa alussa oleva Berlin kipuilee kirjoittamisensa ja hankalien ihmissuhteidensa ristipaineessa. Ankaraa juomista ei kirjeissäkään mainita, mikä ei ole yllättävää, sillä Berlin tuskin oli ylpeä sairaudestaan. Elämäkertaansa kirjoittaessaan Berlin oli onnistunut olemaan raittiina jo toistakymmentä vuotta, joten voi olla, että asia ei tuolloin ollut hänestä enää muistelemisen arvoinen.

Kotiinpaluu on ehkä koottu arkistojen jäänteistä, mutta se on silti yllättävän koherentti kokonaisuus. Runsas kuvitus elävöittää Berlinin muistelua, ja teksti on paikoin kuin suoraan hänen novelleistaan. Kotiinpaluu ei ole se kirja, joka Berliniltä kannattaa lukea ensimmäisenä, mutta se syventää yhtä kaikki mielenkiintoisella tavalla Lucia Berlinin kirjailijakuvaa.

Mitä muut ovat sanoneet samasta teoksesta:

Kotiinpaluu on kiehtova kurkistus Lucia Berlinin elämään ja vaihtuviin elinympäristöihin.” – Kirjaluotsi

”Kirjailijan elämä oli kuin kiihtyvä luonnonmyrsky, joka sai alkunsa jo hänen lapsuudessaan.” – Kirjasähkökäyrä

”Mutta onhan meillä onneksi hänen novellikokoelmansa, joista varmasti löytyy uusilla lukukerroilla aina jotain uutta.” – Kirja vieköön!

Nuori Lucia Berlin New Yorkissa. Tässä vaiheessa Lucia oli jo saanut ensimmäisiä novellejaan julkaistuksi. Kuva: 2008 Literary Estate of Lucia Berlin LP.

Kirjan tiedot:
Lucia Berlin
Kotiinpaluu ­– Muistoja. Kuvia. Kirjeitä
Suom. Kristiina Drews
Aula & co
204 s.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.