Toisinaan kirjan ympärillä oleva keskustelu peittää alleen itse lopputuotteen. Noora Vallinkosken Perno Mega Citysta puhuttaessa muistettaneen se, että yksityishenkilöt tekivät kirjailijasta rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta, koska kokivat, että kirjassa esiintyneet hahmot muistuttivat heitä itseään. Tämä on sääli, sillä Perno Mega City on hyvä ja näkökulmaltaan tuore romaani. Rikosilmoituksen kanssa ei lopulta päädytty oikeuteen asti, sillä kirjailija maksoi asianomistajille korvauksia.
Kirjan tiedot
Noora Vallinkoski
Koneen pelko
Atena
359 s.
Vallinkosken uusi romaani Koneen pelko kulkee Perno Mega Cityn jalanjäljissä. Esikoisromaanin tavoin se on kasvukertomus, joka samalla kommentoi kirpeästi yhteiskunnan nurjan puolen todellisuutta. Kirjan antama kuva yhteiskunnasta ei ole miellyttävä. Koneen pelko on kuitenkin poikkeuksellisen kouriintuntuvaa ja kuristavaa proosaa.
Koneen pelon keskushenkilö on Johanna, jolle ei ole elämässä jaettu kaikkein parhaimpia kortteja. Hän on syntynyt ja elänyt päihteiden, työttömyyden ja osattomuuden riivaamassa Aukko-nimisessä lähiössä. Kirjan alku sijoittuu taitekohtaan: Johanna muuttaa pois Aukosta. Lähiö ei kuitenkaan päästä naista otteestaan, eikä Aukon ulkopuolinenkaan elämä osoittaudu pelastukseksi, melkein jopa päinvastoin.
Koneen pelko koostuu ei-kronologiseen järjestykseen ladotuista katkelmista ja muistikuvista, joiden mitta on sivu tai hieman enemmän. Tarina etenee, vaikka silloin tällöin poiketaan jossain vanhassa muistossa tai näkymässä. Katkelmien mosaiikista syntyy tarina, jonka luoma illuusio todellisuudesta on uskottava ja tasapainoinen.
Kuva kirjan henkilöhahmoista rakentuu sekin palasista. Tällä kertaa epäilemättä kaikki vähänkään oikeisiin ihmisiin viittaavat piirteet on kirjasta siivottu pois. Siitä huolimatta kirjan henkilögalleria tuntuu elävältä ja aidolta. Johannan ohella keskeisiä hahmoja ovat hänen isänsä ja veli Jere. Maailman ankaruuden murtama isä ei osaa olla lempeä pojalleen, jonka elämä murenee samaa tahtia kuin Johanna-siskon elämä menee eteenpäin.
Koneen pelko on kuvaus maailmasta, jossa koneet ovat syrjäyttäneet ihmiset ja jauhavat rahaa harvoille ja valituille. Kaunistelematta Vallinkoski kirjoittaa globalisaation syrjäyttämistä ihmisistä, jotka on Suomessakin unohdettu Aukon kaltaisiin lähiöihin ja joita ei poliittisissa puheissa mainita, paitsi tietysti vaalivuonna:
Eniten isää kismitti petos. Jotain oli luvattu hänelle. Hallitukset olivat vaihtuneet, lupaus oli pysynyt. Ääneenlausumaton lupaus. Jos hoidat hommasi, saat… Sellainen oli lupaus, niin se alkoi, noilla sanoilla, ne sanottiin ääneen, lupauksen alkuosa. Loppuosa piti jokaisen täydentää itse.
Koneen pelko on siis kiistatta poliittinen romaani, vaikka se ei osoittelekaan syyllisiä siihen, miksi eriarvoisuuden kuilu hyvin toimeentulevien ja huonompiosaisten välillä on kasvanut. Se näyttää yksinkertaisesti vain lopputuloksen. Silti Vallinkoski tuntuu ajattelevan, että tikapuut eri luokkien välillä ova edelleen olemassa. Mutta ovatko ne sitä enää kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä, on toinen kysymys.
