Taiteilijan harharetki

Haruki Murakami
KOMTUURIN SURMA

Verrattain myöhään kirjallisen uransa aloittaneen Haruki Murakamin luomisvimma ei osoita laantumisen merkkejä. Japanissa alkuvuodesta 2017 julkaistu Komtuurin surma on bestselleristin järjestyksessä jo neljästoista romaani. Suomeksi käännettynä yli 800-sivuinen järkäle kertoo muotokuvamaalarista, jonka vaimo lähtee yllättäen toisen miehen matkaan. Arki järkkyy ja taiteilija päätyy ajelemaan ympäri Japania ilman järkevää määränpäätä. Lopulta vanha taidekorkeakoulututtu tarjoaa miehelle mahdollisuutta asettua asumaan hänen taiteilijaisänsä vanhaan kotiin, josta muistisairas isä on muuttanut palvelukotiin. Talon uusi isäntä löytää ullakolle piilotetun Komtuurin surma -nimisen taulun, minkä jälkeen alkaakin tapahtua kummia.

Haruki Murakamin kirjojen myynti lasketaan miljoonissa. Komtuurin surmankin japaninkielinen ensipainos oli hulppeat 1,3 miljoonaa kappaletta, ja tavalliseen tapaan kirjakaupat avasivat ovensa jo keskiyöllä hartaasti jonottaneille faneille. Suurta suosiota ei ole vaikeaa ymmärtää, sillä Murakami kirjoittaa parhaimmillaan sujuvasti ja omaperäisesti. Hänen proosassaan arkitodellisuus sulautuu luonnollisella tavalla fantasiamaailmaan ja toisinpäin. Toisaalta Murakamin luomat henkilöhahmot ovat usein myös reaalimaailmassa osa kahta maailmaa, mikä näyttäytyy ahkerana länsimaisen kulttuuriperinnön siteeraamisena. Henkilöhahmot saattavat esimerkiksi syödä japanilaisittain, mutta diggaavat toisaalta jazzista, klassisista oopperoista ja juovat viskiä.

Komtuurin surma käynnistyy hitaasti, ja tarina alkaa vetää todenteolla vasta kirjan keskivaiheilla. Tarina kerrotaan tiukasti yhden henkilön näkökulmasta, eikä muiden henkilöhahmojen näkökulmaa tuoda esiin, vaikka mahdollisuuksia olisikin. Teksti on välillä jokseenkin tönkköä:

”Aamu tuli siitä huolimatta ajallaan. Keitin kahvia ja söin paahtoleipää voin kanssa. Jääkaappi oli melkein tyhjä: siellä oli enää kaksi kananmunaa, vanhentunutta maitoa ja vähän vihanneksia. Täytyy mennä tänään kauppaan, ajattelin.”

Tämä ei sinänsä ole ongelma vaan se, että henkilöhahmojen tekemisiä, pukeutumista ja mietteitä kuvataan luettelomaisesti ja toisteisesti niin paljon, että varsinainen tarina hukkuu alle. Kerronnan löysyys harmittaa, sillä huomattavasti lyhyempänä kirja olisi voinut toimia paremmin. Komtuurin surma ei myöskään tuo japanilaisen kirjailijakuvaan mitään uutta. Teoksessa Murakami lähinnä kierrättää aiemmista kirjoista tuttuja ideoita, eikä lukija ylläty oikeastaan missään vaiheessa tarinaa.

Loppuratkaisua pantataan, eikä monia kirjan tapahtumia myöskään murakamimaisesti selitetä millään tavalla. Murakamin aiempien teoksien tavoin myös Komtuurin surman perusvire on väsyttävän fatalistinen: asiat tapahtuvat ja ihmiset voivat ainoastaan mukautua, eivät millään tapaa vaikuttaa niihin.

Selkeästä ylimitastaan huolimatta Murakamin uutuus pysyy kasassa ja muodostaa kerronnallisen kokonaisuuden. Kirjasta paistaa läpi kuitenkin varman päälle pelaaminen. Etenkin kriittisempää lukijaa tällainen kunnianhimon puute turhauttaa.

Haruki Murakami. Kuva: Elena Seibert.

Kirjan tiedot:
Haruki Murakami
Komtuurin surma
Tammi
Suomentanut Juha Mylläri
821 s.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.