Suomessa ennen kaikkea kepeistä, Intiaan sijoittuvista romaaneistaan tunnetun Mikael Bergstrandin uudessa teoksessa eletään ruotsalaisessa lähiössä. Kolmella jaollinen mies kertoo sairaseläkkeellä olevasta Ingemar Modigista, jolla on pakko-oireinen häiriö. Pakkoajatuksista kärsivän Ingemarin on laskettava asioita ja saatava aina kolmella jaollinen luku – muuten tapahtuu jotakin kamalaa. Ingemarin arki muuttuu, kun hän näkee jalkapallokentällä pienen maahanmuuttajatytön, jonka taidot vaikuttavat ylivertaisilta.
Kirjan tiedot
Mikael Bergstrand
Kolmella jaollinen mies
Atena
357 s.
Mielen sairauksien ohella Kolmella jaollisessa miehessä on mukana myös yhteiskunnallisuutta. Ajan hengen mukaisesti kirjan henkilögalleriasta löytyy maahanmuuttajia, natsi, moraaliltaan häilyväinen toimittaja ja rasistimummo. Tässä joukossa pakko-oireisesta häiriöstä kärsivä Ingemar on selvästi värikkäin, sympaattisin ja miellyttävin. Kaikki muut hahmot ovat kyllä tunnistettavia mutta samalla kovin karikatyyrimäisiä.
Mielenkiintoisen henkilögalleriasta tekee sen, että lähes kaikilla tuntuu olevan ongelmia psyyken kanssa. Natsi kipuilee oman isättömyytensä kanssa, ja pakolaisilla on menneisyydessä koettujen traumojen vuoksi vihanhallintaongelmia. Urallaan sivuraiteelle ajautunut konkaritoimittaja taas purkaa ahdistustaan ahmimalla valtavia määriä ruokaa. Inhorealistinen kuvaus lihavan ihmisen kehosta on tosin klisee, josta voisi pikkuhiljaa luopua. Rasistimummo taas lienee vain katkera.
Bergstrandin proosa kulkee mukavan sujuvasti mutta jossakin määrin toisteisesti. Natseista puhuttaessa tullaan korostaneeksi hyvin moneen kertaan sitä, kuinka aggressiivisia nämä ovat. Kun asiaa toistetaan jopa perättäisissä virkkeissä, tekstistä katoaa teho. On myös ehkä hieman irvokasta, että natsi ja maahanmuuttaja löytävät yhteisen sävelen hakkaamalla yhdessä kolmannen miehen – saamatta siitä minkäänlaista rangaistusta.
Edellä mainittu ei ole ainoa epäuskottavuuden puolelle lipsahtava kohtaus kirjassa. Kuten arvata saattaa, loppua myöten kirjan päähenkilö löytää sisältään voimaa toimia tavalla, johon hän ei normaalisti pystyisi. Epätavallisen päähenkilön nousu yhteisön juhlituksi sankariksi ei yllätä, mutta kieltämättä tällainen juonenkäänne on nähty ja kuultu aika monta kertaa.
Ennalta-arvattavuudestaan huolimatta Kolmella jaollinen mies on lopulta ihan hyvä kirja. Erilaisista mielen sairauksista kärsivät henkilöt eivät toki ole mitenkään epätavallisia kirjallisuushistoriassa, mutta selkeä diagnoosi tekee Ingemarista varmasti samastuttavan hahmon lukuisille samaa sairautta poteville. Ehkä tämä osaltaan lievittää häpeää, jota mielenterveyden ongelmista kärsivät usein tuntevat.
Kuvaukset Ingemar Modigin pakko-oireisesta häiriöstä tuntuvat todenmukaisilta, mihin saattaa vaikuttaa se, että Bergstrand itse on kertonut kamppailevansa samankaltaisen häiriön kanssa. Aitoutta kuvaukseen tuo se, että vaikka tarinalla on onnellinen loppu, ei Ingemar kykene täysin irrottautumaan hankalista tavoistaan. Kirja kuitenkin osoittaa, että elämää voi elää täysillä, vaikka kärsisikin mielen sairaudesta.
Mitä muut ovat sanoneet samasta teoksesta:
"Ehkä vähän epätasainen romaani jättää lopulta hyvän maun." – Hannu / Kirjavinkit
"Kolmella jaollinen mies on aidosti hyvän mielen romaani." – Kirsin kirjanurkka
