Samuli Laiho: Joka kalliolle rakentaa

Kuolemansynnit-trillerisarjan ensimmäisessä osassa taiteilija Muska Meriläinen joutui hengenvaaraan. Sarjan toisessa osassa Joka kalliolle rakentaa hän on paennut Espanjaan kasaamaan itseään. Menneisyys seuraa kuitenkin Muskaa etelään, sillä pian selviää, että entinen suojatti ja Muskan lailla huonoa elämää elänyt Joanna on kadonnut. Naisen äveriäät vanhemmat tarjoavat Muskalle tuhtia palkkiota siitä hyvästä, että hän selvittää, mitä Joannalle on tapahtunut.

Kirjan tiedot

Samuli Laiho
Joka kalliolle rakentaa (Kuolemansynnit II)
Like
304 s.

Muska Meriläisen hahmon esitellyt Sielun palomies (2021) meni minulta ohi, mutta tämä seikka ei sanottavammin haitannut Laihon uuden trillerin maailmaan sukeltamista. Joka kalliolle rakentaa ei paljoa aikaile vaan siirtyy varsin nopeasti toimintauralle. Joitakin viittauksia edeltävään kirjaan löytyy sieltä täältä, mutta ne eivät jää mitenkään kryptisiksi. Kuolemansynnit-sarjan toinen osaseisoo siis tukevasti omilla jaloillaan.

Joka kalliolle rakentaa etenee sujuvasti – mikä on tämänkaltaiselle trillerille suunnilleen perusvaatimus – mutta suhteellisen yksinkertaisin harppauksin. Keskivertoa suuremmalla neuvokkuudella varustettu Muska ei ajaudu kovinkaan pahoihin umpikujiin vaan onnistuu aina löytämään jonkun polun, jota seuraamalla pääsee eteenpäin. Ennen pitkää selviää, että internetin pimeältä puolelta löytyy sivusto, jossa ihmiset maksavat siitä hyvästä, että näkevät tiettynä päivänä livenä tehtävän murhan. Ja tietenkin Muskan etsimä Joanna on murhia tehtailevan jengin seuraava uhri, mikä tarkoittaa, että myös Muska ja hänen kumppanikseen lyöttäytyvä espanjalainen Pilar ovat hengenvaarassa.

”Onko Muska Meriläinen Suomen Lisbeth Salander?” kysytään Laihon trillerin ennakkokappaleen kannessa. Ainakin Muska on taiteilijaksi varsin kyvykäs, sillä käsissä pysyy ase ja taistelulajien hallinnasta on hyötyä vähän tiukemmissa paikoissa. Inhimillisyyttä hahmoon Laiho on pyrkinyt tuomaan sillä, että Muska on toipuva addikti, joka on jatkuvasti vaarassa repsahtaa uudestaan. Ja onhan Muskalla kotipuoleen jäänyt lapsikin, jota on sopivissa väleissä vähän ikävä.

Kirjan nimi viitannee Matteuksen evankeliumista tuttuun tarinaan kahdesta miehestä, joista toinen rakensi talonsa kalliolle ja toinen hiekalle. Ensin mainitun talo ei sortunut edes tulvavesien noustessa ja myrskytuulen piiskatessa. Hiekalle talonsa rakentaneelle taas kävi vähän huonommin. Itse tulkitsen nimeä siten, että elämänsä kovalle perustalle rakentaneet voivat hekin kyetä pahoihin tekoihin. Sen sijaan Muskan kaltaiset elämän hiekkaa kauhovat epäonnistujat saavat tällä kertaa olla pelastajan roolissa.

Joka kalliolle rakentaa ei ehkä selviä täysin puhtain paperein ”voisiko tämä tapahtua oikeasti?” -testistä, mutta tarjoilee noin muuten ihan näpäkkää toimintaa, jonka parissa viihtyy. Kissa ja hiiri -leikki aikaa vasten jää kuitenkin vajaaksi, mikä johtunee siitä, että Joanna unohtuu pitkäksi aikaa taustalle ja jää hahmona kovin etäiseksi. Myös oman elämänsä sotkujen kanssa solmussa oleva päähenkilö tuntuu turhan tutulta ja moneen kertaan nähdyltä tapaukselta.

Mitä muut ovat sanoneet samasta teoksesta:

"Laiho kirjoittaa sujuvasti ja elävästi. Jännittävän juonen rakentamisen ohella kirjassa on aimo annos inhimillisyyttä." – Kirjojen kuisketta -blogi

"Joka kalliolle rakentaa kulkee herkeämättä ilman suvantokohtia." – Kirjoja hyllystäni -blogi

Sinua saattaa myös kiiinnostaa:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.