Lucia Berlin: Ilta paratiisissa

Amerikkalaiskirjailija Lucia Berlin nousi postuumiin suosioon noin kymmenen vuotta kuolemansa jälkeen. Berlinin parhaat novellit sisältänyt Manual for Cleaning Women julkaistiin 2015, ja siitä tuli yllättäen kansainvälinen hitti. Suomeksi kokoelma julkaistiin kahdessa osassa: Siivoojan käsikirja ja Tanssia ruusuilla ovat molemmat hienoja kokoelmia, joiden sisältämien tarinoiden määrittely on yllättävän vaikeaa.

Postuumin suosion ongelma on se, että parhaat työt julkaistaan aina ensimmäiseksi. Mikäli jäljelle jää jotain, se ei yleensä yllä parhaiden töiden tasolle. Tämä pitää valitettavasti paikkansa myös Lucia Berlinin kohdalla: Ilta paratiisissa on muutamaa pilkahdusta lukuun ottamatta tasapaksu ja yllätyksetön kokonaisuus.

Lucia Berlin oli kirjoittajana poikkeuksellinen, ja hänen tyylinsä on läsnä myös Ilta paratiisissa -kokoelman novelleissa. Jos Berliniä pitäisi kuvailla jollakin sanalla, olisi se kaiketi inhimillisyys. Hänen luomansa henkilöhahmot ovat aina jollakin tapaa eksyksissä oman itsensä tai elämänsä kanssa, juovat liikaa ja tekevät tyhmiä asioita, mutta silti Berlin onnistuu kuvailemaan heitä niin, että lukija tuntee heitä kohtaan myötätuntoa. Päähenkilö (joka usein muistuttaa enemmän tai vähemmän kirjailijaa itseään) on jonkinlaisessa käännekohdassa tai vähintään päätyy sellaiseen tarinan aikana. Jokin kriittinen tekijä uuden kokoelman novelleista tuntuu kuitenkin puuttuvan; oivallus, virke tai huomio, joka teki kahden aiemman kokoelman novelleista niin hyviä.

Esimerkistä käy kokoelman niminovelli ”Ilta paratiisissa”, joka kertoo elokuvaohjaaja John Hustonista ja hänen Meksikossa elokuvaa purkittavasta seurueestaan. Tavallaan ihan mielenkiintoinen novelli typistyy siihen, että elokuvatähtienkin elämä on täynnä murheita ja onnettomuutta, vaikka he elokuvissaan esittävätkin suuria rakkaustarinoita.

Ponnettomista novelleista edukseen erottautuu ”Lead Street, Albuquerque” -niminen novelli, jonka keskushenkilö on taiteellisesti lahjakas Rex. Hän menee naimisiin Maria-nimisen naisen kanssa, mutta avioliitto on kaikkea muuta kuin onnellinen. Rexin elämän ainoa kiintopiste on taide, eikä hän kykene osoittamaan rakkautta vaimoaan tai lastaan kohtaan. Silti Berlin kuvaa hänet hahmona, joka ei oikeastaan voi mitään sille, että on täysi mulkku.

Toinen hieno tarina on ”Elämäni on avoin kirja”, joka kertoo eronneesta yksinhuoltajaäiti Clairesta ja hänen neljästä lapsestaan. Claire muuttaa lapsineen uudelle paikkakunnalle ja solmii pahennusta herättävän suhteen hunsvonttina pidetyn miehen kanssa. Poikkeuksellisen novellista tekee Berlinille epätyypilliset näkökulmanvaihdokset, jotka tekevät tarinasta taidokkaan kokonaisuuden.

On selvää, että ilman Siivoojan käsikirjan suosiota Iltaa paratiisissa ei olisi koskaan julkaistu uudelleen, saati suomennettu. Silti uuden kokoelman julkaisua voi pitää perusteltuna, sillä sen myötä Berlinin koko tuotanto on saatavilla suomeksi. Kirjailijan jäämistöstä on tosin julkaistu myös fragmentaarinen omaelämäkerta, joka saadaan piakkoin myös suomeksi.

Mitä muut ovat sanoneet samasta kirjasta:

”Edellisten kirjojen huumori ja elämänriemu ei näissä novelleissa pääse niin hyvin esille.” – Kirjojen kuisketta

”Lucia Berlin oli kaikkien aistien juhlat kaikellaan.” – Leena Lumi

”Tästäkään joulusta ei selvitä ilman piilopulloa.” – Kirjaluotsi

Lucia Berlin. Kuva: 2008 Literary Estate of Lucia Berlin LP.

Kirjan tiedot:
Lucia Berlin
Ilta paratiisissa
Aula & co
Suom. Kristiina Drews

2 thoughts on “Lucia Berlin: Ilta paratiisissa

  1. Olen aloittanut ”Siivoojan käsikirjan”, mutta en ole vielä päässyt esipuheesta läpi. Mikä mystinen oikeus jollakin on rääpiä kasaan esipuhe, jossa esikerrotaan tulevan kirjan parhaita paloja ja avataan esipuheen kirjoittajan asiantuntemuksella niiden hauskuus.
    Voisi kirjoittaa kirjan, jossa 99% olisi esipuhetta ja 1% kirjaa.
    Esipuheen voisi tietenkin jättää lukematta, mutta toisaalta kärsimys jalostaa.

    1. Ei kai kirja tyhjene siihen, jos sen esipuheessa nostetaan esiin muutama kohta? Eri lukijoita puhuttelevat joka tapauksessa eri tarinat, joten en oikein itse osannut pitää Siivoojan käsikirjan esipuhetta pahana. Päinvastoin, se auttoi minua ymmärtämään Berlinin tekstiä entistä paremmin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.