Kalle Päätalo: Ihmisiä telineillä

Kirjallisuuden professori Juhani Niemi arvioi jo 1980-luvulla, että tulevat sukupolvet tuskin olisivat kiinnostuneita Kalle Päätalosta. Kiinnostus on toki laantunut, eivätkä Päätalon kirjojen hinnat divareissa huimaa päätä – jos niitä hyllyistä edes tänä päivänä löytyy. Kirjailijan kotipaikkakunnalla Taivalkoskella juhlitaan toki edelleen joka vuosi Päätaloviikkoja, ja lukihan kirjailijan tyttärentytärkin Vilja Päätalo vaarinsa Iijoki-sarjan kaikki 26 osaa muutama vuosi sitten ja kirjoitti projektista blogia parin vuoden ajan Helsingin Sanomiin.

Omaelämäkerrallisen Iijoki-sarjan ensimmäisen osan ja Päätalon esikoisteoksen välillä on kuitenkin yli kymmenen vuotta. Ihmisiä telineillä julkaistiin alun perin vuonna 1958, ja Päätalo ehti tarjota teostaan usealle kustantajalle ennen kuin Gummerus otti sen julkaistavaksi. Muutama vuosi sitten esikoisteosjulkaistiin Päätalon 100-vuotissyntymäpäivien kunniaksi uutena laitoksena. Alkuteoksen lisäksi kirjassa oli kuvaliite, kirjailijan pienoiselämäkerta ja katkelma alkuperäisestä käsikirjoituksesta. Käsikirjoitusvaiheessa kirja kulki tiettävästi vielä nimellä ”Rakennustyömaan arkea.”

Kirjan päähenkilö on rakennusmestari Mauno Joensivu, joka työskentelee Mammonalinnaksi kutsutulla rakennustyömaalla. Avioliitto vetelee viimeisiä, sillä Mauno on saattanut raskaaksi toisen naisen. Pääosa kirjasta vietetään kuitenkin rakennustyömaalla, jossa Joensivu yrittää luovia rakennusyhtiön toimitusjohtajan ja rakentajien toiveiden ristipaineessa. Rinta rinnan uuden työmaan kanssa Mauno rakentaa pirstaleiksi hajonnutta elämäänsä perustuksista lähtien.

Poikkeuksellisen kirjasta tekee Päätalon kyky rakentaa tunnistettavia ja inhimillisiä henkilöhahmoja. Mauno on rehellinen ja periaatteellinen mies, joka ärsytettynä saattaa menettää malttinsa. Hänen lisäkseen rakennustyömaalla häärii jos jonkinlaista muuraria, kirvesmiestä ja hanslankaria. Kaikissa on pikkumaiset mutta toisaalta myös rakastettavat piirteensä. Osalle maittaa viina, mutta yksikään juoppo ei ole toisensa kaltainen – aivan kuten oikeassakin elämässä.

Kirja tarkastelee rakennustyömaata nimenomaan johtavan portaan näkökulmasta. Työnantajat ovat reiluja ja jämptejä ammattimiehiä, jotka joutuvat kärsimään, kun ahneet työntekijät järjestävät epäreiluja lakkoja ja työnseisauksia. Näin varmasti on toisinaan Suomessakin tehty, mutta lakkokuvauksen yksipuolisuus hieman ihmetyttää, sillä noin muuten Päätalo näyttäisi ymmärtävän työntekijöiden näkökulmaa varsin hyvin.

Sanotaan myös, että kun olet lukenut yhden Päätalon, olet lukenut ne kaikki. Vilja Päätalo on taas kuvannut vaarinsa kirjallisuutta vertaamalla sitä kahviin: oikeastaan aika pahaa, mutta koukuttaa. Ihmisiä telineillä on kuitenkin ihan kelpo romaani, joka piirtää mielenkiintoisen kuvan 1950-luvun Suomesta ja hyvinvointivaltiota rakentaneista ihmisistä. Kielellisesti se ei ehkä häikäise, mutta kerronnan selkeys, arjen kuvaus ja inhimilliset henkilöhahmot ovat varmaan ne tekijät, jotka tekivät Kalle Päätalosta sittemmin painosten kuninkaan.

Tämä arvio on osa kirjabloggaajien vuoden 2021 klassikkohaastetta! Katso lisää klassikkoarvioita Jotakin syötäväksi kelvotonta -blogista.

Mitä muut ovat sanoneet samasta teoksesta:

”Teoksessa on tiettyä vastustamatonta imua.” – Kirjan kirjanurkka

”Kirja on elämys ja siinä on jokaiselle jotakin.” – Lukuvinkit / Kini

”Kuunneltuani kirjan loppuun olin samanaikaisesti surullinen ja onnellinen.” – P. S. Rakastan kirjoja -blogi

Kalle Päätalo vuonna 1958. Samana vuonna julkaistiin kirjailijan esikoisteos Ihmisiä telineillä. Kuva: Wikimedia Commons.

Kirjan tiedot:
Kalle Päätalo
Ihmisiä telineillä
Gummerus
491 s. (vuoden 1994 painos)

2 thoughts on “Kalle Päätalo: Ihmisiä telineillä

  1. Kunnioitettava nosto, luulen että Päätalo jää minulta lukematta vaikka vahvistat ajatusta että omat ansionsa niissä on.
    Mutta huomasin kyllä että ainakin joku vuosi sitten Päätalo nautti jonkinlaista uutta heräämistä, ei ehkä valtavaa suosiota mutta uusia lukijoita tuli kuitenkin, erityisesti nuorempia naisia. Eli ei Juhani Niemi ihan täysin oikeassa ollut kuitenkaan.

    1. Mielikuvat Päätalon proosasta ovat aika vahvoja, enkä voi sanoa, että Ihmisiä telineillä olisi niitä omalla kohdalla pahemmin muuttanut. Seuraavaan klassikkohaasteeseen täytyy varmaan sitten lukea Laila Hietamiestä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.