Noora Vallinkoski: Perno Mega City

4.8.2019 2 kommenttia Atena Kustannus, Kirja-arviot, Suomalainen kaunokirjallisuus, Vallinkoski Noora

Perno Mega City -kirjan kansi. Kannessa tyylitelty Pernon kaupungin viiri, jonka taustalla harmaa muuri. Lisäksi sitaatti: Perno Mega City saa lukijansa vuoroin nauramaan ja vuoroin vakavoitumaan.

Pernon kaupunginosa sijaitsee Turun länsiosassa lähellä Raisiota. Parhaiten alue tunnetaan ehkä telakastaan, jossa rakennetaan loistoristeilijöitä. Pernosta kertoo myös Noora Vallinkosken esikoisromaani Perno Mega City, jonka kannessa komeilee myös termi lähiöromaani. Kirjan saatteessa Vallinkoski kertoo, kuinka kirja sai alkunsa yhdestä lauseesta: ”[T]elevisiossa äitiä naurattaa minipossu, joka soittaa pianoa.” Lausetta seurasi toinen, ja yhtäkkiä kirjailija oli löytänyt tavan kertoa lapsuudestaan. Perno Mega City on siis…

Lue lisää →

Pentti Haanpää: Korpisotaa

14.4.2019 0 kommenttia Haanpää Pentti, Into Kustannus, Kaunokirjallisuus, Suomalainen kaunokirjallisuus

Korpisotaa-kirjan kansi. Kannessa luminen metsä ylhäältä kuvattuna. Lumessa verinen latu. Lisäksi sitaatti: Sen minkä kirja häviää rakenteessa, sen se voittaa kielen rikkaudessa.

älkeen. Yksi tällainen klassikko on Pentti Haanpää (1905–1955), joka tunnetaan ennen kaikkea novelleistaan. Haanpään jäämistöstä on viime vuosina julkaistu kaikenlaista mielenkiintoista. Vuonna 2013 yhtä aikaa elämäkerta Pentti Haanpään tarinan kanssa julkaistiin Ilmeitä isänmaan kasvoilla -novellikokoelma. Näitä seurasi novellikokoelma…

Lue lisää →

Pasi Karppanen (toim.): Valitut

1.4.2019 0 kommenttia Karppanen Pasi, Kaunokirjallisuus, Kirja-arviot, Suomalainen kaunokirjallisuus, Tutka ry

Valitut-kirjan kansi. Kannessa ihmishahmojen muodostama kuva takaa kuvattuna. Henkilöt katsovat maapalloa sen ulkopuolelta. Lisäksi sitaatti: Suurin osa antologian tarinoista pohjaa spekulaationsa todellisiin historiallisiin tapahtumiin.

Emme usein tule ajatelleeksi, kuinka ongelmallinen käsite genre on. Käsite luo ennakko-odotuksia esimerkiksi kirjallisuuden suhteen. Jos teosta kuvataan kauhuksi, tietää lukija suunnilleen mitä odottaa. Käsityksemme eri lajityypeistä rakentuu kuitenkin osin sen perusteella, mitä olemme itse lukeneet. Yhden lukijan käsitys kauhusta on H. P. Lovecraft ja toisen Stephen King. Muun muassa tästä syystä kirjailijat itse eivät ole usein välttämättä halukkaita lokeroimaan teoksiaan, vaan kategorisointi on saanut heidät…

Lue lisää →

Erika Vik: Nefrin tytär

24.3.2019 0 kommenttia Gummerus, Kaunokirjallisuus, Kirja-arviot, Suomalainen kaunokirjallisuus, Vik Erika

Nefrin tytär -kirjan kansi. Kannessa riipusta kaulassaan pitelevän miehen hahmo. Lisäksi sitaatti: Nefrin tytär on Kaksoisauringot-trilogian paras kirja.

Kokonaisen fantasiatrilogian kirjoittaminen ei ole helppo juttu; henkilöhahmojen ja juonen lisäksi on luotava usein kokonainen maailma, jossa vallitsee omanlaisensa luonnonlait ja järjestys (tai epäjärjestys). Maailmalla on tietysti myös oma historiansa, joka pitää jollain tapaa välittää lukijalle. Samalla pitäisi kyetä kertomaan oikeasti kiinnostava tarina. Erika Vikin Kaksoisauringot-trilogian maailma on omaperäinen sekoitus…

Lue lisää →

Marko Hautala: Kirottu Maa

22.2.2019 0 kommenttia Haamu Kustannus, Hautala Marko, Kaunokirjallisuus, Kirja-arviot, Suomalainen kaunokirjallisuus

Kirottu maa -kirjan kansi. Kannessa etualalla mies aseen ja palavan soihdun kanssa. Taustalla vaanii mörkö. Lisäksi sitaatti: Kirottu maa eroaa merkittävästi Hautalan myöhemmästä tuotannosta.

Kun kirjailija saavuttaa keskimääräistä suurempaa suosiota, alkaa tuotannon harvinaisempi puoli syystä tai toisesta kiinnostaa ihmisiä. Näin on käynyt myös kauhukirjailija Marko Hautalalle, joka viime syksynä julkaisi järjestyksessä jo kahdeksannen romaaninsa Leväluhta. Hautalan vuonna 2002 julkaistu esikoisteos Kirottu maa on sen sijaan ollut jo vuosia vaikeasti saatava keräilyharvinaisuus. Kirjailija itse on saanut…

Lue lisää →