Antti Halme: Rokkikukkopilli

21.2.2022 0 kommenttia Atena Kustannus, Halme Antti, Kirja-arviot, Suomalainen kaunokirjallisuus

Rokkikukkopilli-kirjan kansi. Kannessa sinisellä pohjalla nyrkissä oleva käsi, jossa on tatuoituna vuoristorata. Lisäksi sitaatti: Halme kirjoittaa tiivistä ja iskevää tekstiä, jonka lukeminen käy kuin itsestään.

Tästä asetelmasta ponnistaa Antti Halmeen romaani Rokkikukkopilli. Halme kirjoittaa tiivistä ja iskevää tekstiä, jonka lukeminen käy kuin itsestään. Kerrontaa ryyditetään runsaalla määrällä englanninkielisiä lainasanoja, mikä sopii sinänsä kirjan teemaan ja sen hahmojen suuhun. Joissakin kohdissa suomalainen vastine olisi tosin ollut parempi vaihtoehto. Esimerkiksi manbun kääntyy suomeksi luontevasti esimerkiksi mutturaksi. Tekstiin on myös jäänyt muutama harmillinen… Lue lisää →

Marko Hautala: Kuolleiden valssi

17.2.2022 0 kommenttia Hautala Marko, Kirja-arviot, Suomalainen kaunokirjallisuus, Tammi

Kuolleiden valssi -kirjan kansi. Kannessa kaksi juhla-asuihin pukeutunutta luurankoa tanssivat keskenään. Lisäksi sitaatti: Kuolleiden valssi ei kulje tasaisen tylsässä tahtilajissa.

Yhteensä kymmenen kertomusta käsittävä Kuolleiden valssi on kauhukirjailija Marko Hautalan ensimmäinen novellikokoelma. Suurinta osaa kokoelman teksteistä ei ole aiemmin julkaistu missään muodossa. Novelleja Hautala on kuitenkin kirjan jälkisanojen mukaan kirjoittanut jo pidempään, ja vanhin kokoelman teksteistä onkin kahdenkymmenen vuoden takaa. Siihen, että Hautala…

Lue lisää →

Olli Sarpo: Vajantoja

5.2.2022 0 kommenttia Kaunokirjallisuus, Kirja-arviot, Reuna, Sarpo Olli, Suomalainen kaunokirjallisuus

Vajantoja -kirjan kansi. Kannessa on tuoli, jossa on kenkä, josta kasvaa ruusu. Tuolin yhtä jalkaa tukee pääkallo. Lisäksi sitaatti: Sarpon uusi novellikokoelma pureutuu siihen, kuinka kipeää erilaiset puutteet voivat tehdä.

ka tiivistää olennainen? Olli Sarpon novellikokoelmien trilogia huipentuu viimeiseen osaan, jonka yhdistävä tekijä on edellisten osien tavoin jokin suomen kieliopin sijamuoto. Vajanto on abessiivin vanhentunut suomenkielinen nimitys, joka ilmaisee jonkin asian puuttumista. Kirja- ja puhekielessä sitä käytetään verrattain harvoin. Tarkoittaako tämä sitä, että elämämme on täynnä iloa ja riemua, josta ei puutu mitään, kun emme kerran käytä puutetta ilmaisevaa sijamuotoa?

Lue lisää →

Katja Keisala: Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille

17.11.2021 0 kommenttia Atena Kustannus, Keisala Katja, Kirja-arviot, Suomalainen kaunokirjallisuus

Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille -kirjan kansi ja sitaatti: "Avioliittoromaaniksi Keisalan kirja on hämmentävän yksipuolinen."

Monikulttuurisuutta ei ole suomalaisessa kaunokirjallisuudessa käsitelty kovinkaan kattavasti. Katja Keisalan Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille tarkastelee aihetta kirpeästi suomalaisen naisen ja kuubalaisen miehen solmiman avioliiton kautta. Tapahtumat etenevät nopeasti: satunnainen kohtaaminen johtaa suhteeseen, ja pian ollaankin raskaana ja naimisissa. Suhde toisesta kulttuurista tulevan kanssa osoittautuu kuitenkin enemmän kuin hankalaksi, sillä naimakauppaan ei kuulu pelkästään miestä vaan… Lue lisää →

Anu Joenpolvi: Poutaa ja perunankukkia

18.10.2021 2 kommenttia Joenpolvi Anu, Karisto, Kaunokirjallisuus, Kirja-arviot, Suomalainen kaunokirjallisuus

Poutaa ja perunankukkia -kirjan kansi ja sitaatti: "Joenpolven Rantakylä on stereotyyppinen kuva suomalaisesta maaseudusta, jota ei koskaan ole ollut olemassa."

”Sydänlämpöistä ja kutkuttavaa, aitoa maalaisromantiikkaa”, luvataan Anu Joenpolven esikoisromaanin kannessa. Rantakylä-nimisen sarjan aloittava Poutaa ja perunankukkia kertoo parikymppisestä Liinasta, joka epäonnistuneen suhteen jälkeen ottaa tuumaustauon elämässään, irtisanoutuu työstään ja muuttaa kesäksi maalle mummonsa kotitaloon. Sieltä hän löytää mummonsa ja tuntemattoman miehen välisiä kirjeitä, jotka jo edesmennyt mummo oli halunnut syystä tai toisesta säästää. Ennen pitkää… Lue lisää →