Tämän vuoden Helsinki Litissäkin vieraillut uusiseelantilainen Eleanor Catton teki läpimurtonsa vuonna 2013 ilmestyneellä historiallisella romaanillaan Valontuojat, joka sijoittui 1860-luvun kultakentille Uuteen-Seelantiin. Järkälemäinen kirja palkittiin ilmestymisvuonnaan Booker-palkinnolla, ja tuolloin vain 28-vuotias Catton peittosi kisassa Jhumpa Lahirin ja Colm Tóibinin kaltaisia nimiä. Uutta teosta Cattonilta on saatu odottaa tovi, mutta Birnamin metsän tapauksessa voinee toistaa kuluneen fraasin siitä, kuinka hyvää kannatti odottaa. Nykypäivän Uuteen-Seelantiin sijoittuva Birnamin metsä on ekologinen trilleri, joka ammentaa aineksia muun muassa Shakespearen Macbeth-näytelmästä.
Kirjan tiedot
Eleanor Catton
Birnamin metsä
Suom. Tero Valkonen
Siltala
463 s.
Shakespearen Macbethissa kirjan päähenkilö, kuningas Macbeth, vierailee kolmen noidan luona, jotka luovat hänelle kolme näkyä. Yhdessä niistä Macbethille luvataan, ettei hänen valtakautensa pääty ennen kuin Birnamin metsä liikkuu. Macbeth, tietoisena siitä, että Birnamin metsä ei liiku, vakuuttuu valtansa pysyvyydestä. Toisin kuitenkin käy, ja kohtaus onkin metafora, jonka tarkoitus on kuvata ihmisten sokeaa luottamusta omiin kykyihin. Tämä tematiikka läpileikkaa myös Cattonin Birnamin metsän.
Kirjan keskiössä on Birnamin metsäksi itseään kutsuva ympäristöaktivistien joukko, jonka toiminnan ydintä on erilaisten puutarhapalstojen perustaminen joutomaille ja muille alueille sen enempää lupia kyselemättä. Ryhmä sotkeutuu miljardööri Robert Lemoinen ja Oven Darvish -nimisen yrittäjän välisiin maakauppoihin, joiden taakse kätkeytyy vähemmän yllättäen tavallista synkempiä salaisuuksia.
Kertojana Catton on omaa luokkaansa. Birnamin metsä kulkee vaivattomasti, ja sen hahmojen välistä dialogia on suorastaan nautinnollista lukea. Lukija ei kuitenkaan pääse helpolla, sillä Catton ei juuri jäsennä tekstiä lukuihin. Siellä täällä tekstissä on tauko, mutta teksti ja tarina rönsyilevät vastustamattomasti eteenpäin. Kirja onkin runsaudessaan kuin antiteesi tämän päivän lyhyille teksteille ja kursoriselle lukemiselle. Tero Valkosen taitavissa käsissä Cattonin kiihkeä ja vuolas proosa kääntyy sujuvasti suomeksi.
Täysiä ovat myös kirjan henkilöhahmot: Birnamin metsää johtava Mira, hänen entinen kumppaninsa Tony ja nykyinen kumppani Shelley. Heissä yhdistyy aktivismin tuoma idealismi ja oikeassa olemisen riemu, joka tuntuu kuitenkin aina johtavan enemmän tai vähemmän jonkinlaiseen pattitilanteesen, jossa ihmisen on eteenpäin päästäkseen pakko joustaa omista arvoistaan. Laskelmoiva Robert Lemoine on puolestaan kammottava tyyppi, joka kylmäävyydessään vie voiton kaikista Bond-elokuvien maailmanherruutta tavoittelevista pahiksista.
Birnamin metsä onnistuu yhdistämään vetävän trillerijuonen, syvästi inhimilliset henkilöhahmot ja nykypäivän moderniin teknologiaan liittyvät sudenkuopat. Kirjan viesti on samaan aikaan painavan ajankohtainen ja ajaton. Toisin kuin Shakespearella, tarinassa ei ole yhtä Macbethia vaan kaikki meistä sortuvat kerta toisensa jälkeen uskomaan omaan kuolemattomuuteensa.
Mitä muut ovat sanoneet samasta teoksesta:
